Komin kynästä

Vahingossa ratsastajaksi?

Lauantai 20.4.2024 klo 15.39

Ei nyt ihan.

Vaikka salaratsastajaksikin minua on tituleerattu. Siitä tematiikasta olen kirjoittamassa myös esseenovellia.

Muistaneeko joku teistä lukijoista vielä aikaa, kun lapsilla oli tapana haluta kirjeenvaihtokavereita? Myös kauempana asuvien sukulaisten ja kummien kanssa saatettiin kirjoitella. Niitä kirjeitä posti kuljetti paikasta A paikkaan B.

Nykyisin sitä taidetaan kutsua etanapostiksi.

Joka tapauksessa, lapsuudessani Heinolan serkkutytöt alkoivat käydä ratsastamassa. Ja he kertoivat tallielämästä sitten kirjeissään minulle.

En muista, olinko edes ajatellut sen kummemmin hevosia tuota ennen. Ratsastus ei 1970-luvun lopulla ollut kovin laajalti levinnyt tai arvostettu harrastus, ainakaan maaseutupaikkakunnilla. Hevosten lukumäärähän oli romahtanut Suomessa alimmilleen huippuvuosien jälkeen. Työhevosia vielä joskus näki kyläteillä.

Kesätöistä kertyneillä säästöilläni sain siis kuitenkin maksettua alkeiskurssin tuolle heinolalaiselle tallille. Olikohan neljän tai viiden päivän kurssi kesäloman aikana. Majoitus ja ylläpito onnistui siskonpedissä serkkujen luona, kiitos siitä! Tallimatkat poljettiin päivittäin pyörällä.

Kurssin jälkeen aloitinkin pitkällisen kerjäämisen ja anelun vanhemmiltani, että saisin ryhtyä ratsastamaan. Siten ei voi sanoa, että säännöllisen ratsastusharrastuksen aloittaminen olisi ollut sattumaa, koska paljon sen eteen sain tehdä töitä. Ihan konkreettisestikin, koska lupasin hankkia tuntirahani itse maatilallamme työskentelemällä.

Olin tuolloin vielä ala-asteella (kuten 1–6 luokkaa tuolloin kutsuttiin) ja harrastin jo ainakin balettia ja pianonsoittoa. Kumpaankaan minulla ei ollut luontaisia lahjoja.

Ratsastuksessa edistyin nopeammin ja siksi ehkä siitä innostuinkin. Jotain tekemistä saattoi olla myös sillä, että ratsastuksessa on aina mukana hevosen ja ihmisen välinen vuorovaikutus.

Ympäri käydään, yhteen tullaan.

Kuinka yhdistää kaksi kiinnostuksen kohdettaan?

Lauantai 6.4.2024 klo 17.52

Yksinkertainen vastaus: ryhdy väitöskirjatutkijaksi!

Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että tuo on aivan yhtä hyvä ajatus kuin valita ammatiksi ratsastuksenopettaja tai hevosenhoitaja vain, koska tykkää hevosista. Tai vastaavasti tarjota kirjakustantamoille romaanikäsikirjoitustaan, koska pitää kirjoittamisesta ja lukemisesta.

Kyllä, olen itse viime vuosituhannella hakenut sekä ratsastuksenopettaja- että hevosenhoitajakouluun Ypäjälle. Ja tullut valittua molempiin.

Terveisiä vaan ROK-I-kurssilaisille vuodelta 1987 ja etenkin kämppäkavereille. Ja kiitokset silloisille opiston opettajille, olitte päteviä ja vaativia, perusratsastus- ja hevostaitoni koheni ansiostanne.

Lukion ollessa tuolloin kesken tajusin, että ehkäpä ammatillinen tieni kuitenkin vie toisaalle ja hevosten parissa tulen työskentelemään vain satunnaisesti. Minua kiinnosti silti nähdä, pääsisinkö opiskelemaan ratsastuksenopettajaksi. Pahoittelut silloisille pääsykokeen pitäjille vaivannäöstä. Ensimmäisellä varasijalla ollut voinee tarjota kaakaot tavattaessa.

Ja kyllä, olen tuota jälkimmäistäkin vuosien varrella kokeillut, siis lähestynyt kustantamoja. Siinä en ole ollut yhtä onnekas kuin Ypäjän Hevosopistoon pyrkimisessä. Mutta eipä estä yrittämästä uudelleen taas.

Hieman alun vastausta laajentaen on todettava, että väitöskirjan tekemisessä rahoituksen hankkimisineen ovat lähinnä istumalihakset koetuksella. Mutta tutkinnon loppuun saattamiseksi tarvitaan väistämättä myös kiinnostusta tutkittavaan aiheeseen ja tieteenalaan. Tai ainakin se helpottaa henkisesti.

Ympäröivän yhteiskunnan mielestä tuntuu toisinaan olevan liian hyvää ollakseen sallittua yhdistää kaksi innostavaa asiaa elämässään. Niin minä siis olen nyt tehnyt. Yhdistänyt hevoset ja kirjoittamisen väitöskirjatutkijan roolissa.

Mietin jo keski-ikäistyessäni väitöskirjan tekemistä, tai halusin valmistua tohtoriksi, kumpi lie vahvempi tavoite alussa olikaan. Noin vain ei kuitenkaan voi nykyään ryhtyä tekemään väitöskirjaa, koska ensin pitää hakea ja päästä tohtorikoulutusohjelmaan.

Tuosta polusta omalta osaltani kerron toisella kertaa.

Hei Sinä siellä ruudun takana!

Lauantai 23.3.2024

Kiitos, että olet jo käynyt pitkin talvea vilkuilemassa työn alla olevia kotisivujani. Itse olen alkuvuoden ajan pohdiskellut bloggausta ja vähän muutakin Jyväskylän yliopiston väitöskirjatutkijoille järjestämällä Tutki(ja) bloggaa -kurssilla. Mutta siitä ehkä myöhemmin lisää.

Lupaan, että kevään aikana kotisivuilleni aukeavat loputkin perussivut, joita olen viime ajat mielessäni muiden töiden ohessa suunnitellut.

Vielä puuttuvat lisätietoja taustastani eli Vuosien varrelta -sivu sekä Esseenovelleja -sivu. Viimeksi mainitulla sivulla tulen postaamaan silloin tällöin otteita väitöskirjaprosessin aikana kirjoittamistani hevosaiheisista kaunokirjallisista teksteistä. Ne ovat osa väitöskirjani aineistoa.

Tavoitteenani on myös julkaista hevosaiheinen autofiktiivinen esseenovellikokoelma viimeistään väitöskirjan valmistumisen yhteydessä vuonna 2026.