Komin kynästä

Hyvinvoivia hevosia ja ihmisiä

Lauantai 7.9.2024

Hevosten ja muiden eläinten hyvinvoinnin käsitteen ajatellaan nykyisin liittyvän pidempikestoiseen tyytyväisyyteen, eikä vain esimerkiksi nälän, janon, kivun tai kylmyyden poissaoloon. Saman voi mielestäni ajatella olevan totta ihmistenkin kohdalla.

Kuinka usein hevosihmisellä on jakso, jolloin ei olisi jotain murhetta omistetusta tai hoidossa olevasta eläimestä, onkin eri asia. Vanha sanonta ”huoleton on hevoseton” pitää yhä paikkansa. (Mutta samoin on asianlaita kaiken ”omistetun” kanssa, olkoon kyseessä sitten asunto, auto tai vaikkapa oma jälkikasvu. Ja huolta voi kertyä siitäkin, jos ei omista mitään edellä mainituista!)

Jotain niin positiivista hevosten kanssa elämisessä ja työskentelyssä kuitenkin on, että moni haluaa tähän harrastukseen (tai työhön) aikaansa käyttää.

Suurin osa meistä varmasti yrittää toimia hevosten parhaaksi, joskus omankin hyvinvoinnin kustannuksella. Jos vain tiedämme, ja osaamme soveltaa käytäntöön sen, mikä on hevoselle merkityksellistä hyvinvoinnin kannalta.

Tänä päivänä hevosten hyvinvoinnissa korostuvia asioita tuntuvat olevan oikeanlainen ruokinta, liikunta ja hevosseura, unohtamatta oppimisteorian merkitystä hevosten koulutuksessa. Ei voida puuttua vain yhteen osa-alueeseen, kun halutaan jatkaa hyvinvoinnin kohentamista.

Hevosten ja ihmisten välinen vuorovaikutus ja suhde on myös yksi merkittävä hyvinvoinnin lähde molemmille osapuolille. Onneksi nykyisin on paljon tietoa ja koulutusta niin ihmisille kuin hevosillekin tarjolla.

Viime vuosikymmeninä myös hevos- ja yleensäkin eläintutkimus on ottanut merkittäviä askelia eteenpäin. Tiedämme nykyään jo paljon enemmän esimerkiksi siitä, mitä hevonen tuntee, näkee, kuulee tai miten se kokee tiettyjä asioita, kuin silloin, kun aloittelin tallinpidon arkea kotitallilla 1980-luvulla.

Virheitä ja epäonnistumisia hevosten kanssa sattuu edelleen itsellenikin, vaikka muuta toivoisin. Onneksi on myös niitä onnistumisia - ja tyytyväisiä hevosia.

Tiedon jakamista ei voi koskaan olla liikaa, johon tähtää ymmärtääkseni myös Suomen ratsastajainliiton Hevosen hyvinvointi -työryhmän työ.

Omalla väitöskirjatyölläni pyrin osaltani avaamaan hevosen ja ihmisen vuorovaikutusta. Yritän yhdistää tieteellistä ja kokemuksellista tietoa faktaa ja fiktiota sekoittavissa esseenovelleissani.

Toivottavasti lukijoita löytyy myös hevoskuplan ulkopuolelta.

Kompromisseja kohti

Lauantai 10.8.2024 klo 21.38

Tänä kesänä olympialaisten ohessa Suomessa niin hevosenomistajia kuin hevosyrittäjiä ja eläinoikeusihmisiäkin on puhuttanut hevosten hyvinvointiasetuksen muuttaminen, joka on ollut vireillä Maa- ja metsätalousministeriössä. Asetus annetaan tarkentamaan aiemmin hyväksyttyä lakia eläinten hvyinvoinnista.

Lausuntoja asetukseen on annettu useilta tahoilta eikä konflikteiltakaan ole voitu välttyä.

Yksisilmäinen asioiden tuuttaaminen ei vie lopputulosta parhaaseen mahdolliseen suuntaan missään asiassa, jos realismia ja kestävän kehityksen kaikkia aspekteja ei huomioida. Tietysti joillain tahoilla voi olla pitkän tähtäimen tavoitteena lopettaa (urheilu)hevosharrastus kokonaan, jolloin mustavalkoinen ajattelu voi olla tarkoitushakuistakin.

Lue lisää »

Sosiaalinen lisenssi - kymmenen pointtia

Lauantai 4.5.2024

Pinnalla on viime vuodet ollut sanahirviö hevosurheilun sosiaalinen lisenssi. Itsekin olen väitöskirjaani liittyvissä apurahahakemuksissa termiä käyttänyt. Mitä se tarkoittaa ja miksi siitä niin kohkataan?

1. Toiminnan sosiaalinen lisenssi on suora käännös englannista (social license to operate eli SLO).
2. Lainsäädäntö asettaa tiettyjä raameja toiminnalle, mutta sosiaalinen lisenssi tarkoittaa yhteiskunnan hyväksyntää.
3. Sen voidaan ajatella sisältävän alan toimijoiden, yhteistyökumppaneiden, suuren yleisön ja yleensäkin ympäröivän yhteisön hyväksynnän käytetyille menetelmille ja toimintatavoille esimerkiksi hevosurheilun parissa.
4. Kestävyys sen eri muodoissaan sisältyy sosiaaliseen lisenssiin.

Lue lisää »

Vahingossa ratsastajaksi?

Lauantai 20.4.2024 klo 15.39

Ei nyt ihan.

Vaikka salaratsastajaksikin minua on tituleerattu. Siitä tematiikasta olen kirjoittamassa myös esseenovellia.

Muistaneeko joku teistä lukijoista vielä aikaa, kun lapsilla oli tapana haluta kirjeenvaihtokavereita? Myös kauempana asuvien sukulaisten ja kummien kanssa saatettiin kirjoitella. Niitä kirjeitä posti kuljetti paikasta A paikkaan B.

Nykyisin sitä taidetaan kutsua etanapostiksi.

Joka tapauksessa, lapsuudessani Heinolan serkkutytöt alkoivat käydä ratsastamassa. Ja he kertoivat tallielämästä sitten kirjeissään minulle.

Lue lisää »

Kuinka yhdistää kaksi kiinnostuksen kohdettaan?

Lauantai 6.4.2024 klo 17.52

Yksinkertainen vastaus: ryhdy väitöskirjatutkijaksi!

Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että tuo on aivan yhtä hyvä ajatus kuin valita ammatiksi ratsastuksenopettaja tai hevosenhoitaja vain, koska tykkää hevosista. Tai vastaavasti tarjota kirjakustantamoille romaanikäsikirjoitustaan, koska pitää kirjoittamisesta ja lukemisesta.

Kyllä, olen itse viime vuosituhannella hakenut sekä ratsastuksenopettaja- että hevosenhoitajakouluun Ypäjälle. Ja tullut valittua molempiin.

Terveisiä vaan ROK-I-kurssilaisille vuodelta 1987 ja etenkin kämppäkavereille. Ja kiitokset silloisille opiston opettajille, olitte päteviä ja vaativia, perusratsastus- ja hevostaitoni koheni ansiostanne.

Lue lisää »