Tutkimuskuvaus:

Tieteiden rajoja ylittävä taidelähtöinen kirjoittamisen alan väitöskirjatyöni tutkii monilajisen (auto)etnografian vaikutusta autofiktiivisten hevosaiheisten esseenovellien kirjoitusprosessiin. Samalla se käsittelee ratsuhevosen ja ihmisen vuorovaikutusta ja yhteismuotoutumista.

Hevos–ihmis-vuorovaikutusta ja yhteismuotoutumista voi tarkastella niin tunnetasolla kuin etologiaan tai erilaisiin koulutuksellisiin tai filosofisiin näkökulmiin perustuen.

Tutkin, kuinka kokemukseeni, havaintoihini ja tietoon pohjautuvat tutkimuksen teon aikana kirjoittamani esseenovellit kohtaavat hevosiin liittyvien reaalisten, filosofisten ja kirjallisten pohdintojen kanssa.

Taustaa:

Hevoset esiintyvät kirjallisuudessa jo jumaltarustoissa ja myyteissä.

Filosofista keskustelua eläimistä on käyty ainakin antiikin ajoista lähtien.

Posthumanistisella tutkimuskentällä pohditaan mm. inhimillisen ja ei-inhimillisen eroja, yhtäläisyyksiä, vuorovaikutusta ja kokemusta, tunteitakin.

Monitieteinen tutkimus etsii vastauksia myös eläimeen ja sen kuvaamiseen liittyen.

Lisäksi:

Teen tutkimusta post-laadullisen tutkimusotteen hengessä.

Subjektipositioni: neljänkymmenenviiden vuoden kokemus hevosten ja kirjoittamisen parissa eri rooleissa.

Väitöskirjatyön ohjaajat:

Professori Sanna Karkulehto (JYU) ja tutkijatohtori Karoliina Maanmieli (JYU).