Komin kynästä

Hevoshullu: haaveita ja unelmia

Lauantai 14.6.2025

Jäin vähän jumiin tuohon edelliseen blogipostaukseeni, kun kävin muutamissa valmistujaisjuhlissa postauksen julkaisupäivänä. Ihmisellähän on hyvä olla unelmia, haaveita ja ennen kaikkea tavoitteita elämälleen. Siksipä jatkan hieman tuosta teemasta.

Luin itse lapsena ahnaasti minulle joululahjaksi tilattua Hevoshullua. Tapetoin alkovini kattoa ja seiniä lehden hevosjulisteilla. Minulla oli haaveita. Halusin ensinnäkin aloittaa ratsastamisen, joka ei tuohon aikaan ollut mitenkään yleinen harrastus.

Ja kuten jo blogini lukijoina tiedätte, ratsastamaan sitten aikanaan myös pääsin.

Toisekseen halusin nähdä elävänä noiden hevosrotujen edustajia eri puolilta maailmaa, jotka esiintyivät julisteissa. Näitä olivat esimerkiksi budjonnyinhevonen (vaikka olenkin varma, että se kirjoitettiin tuolloin eri tavalla), knabstrupinhevonen (se Peppi Pitkätossun täplikäs hevonen), quarterhevonen (erityisesti kermanvärinen palomino), islanninhevonen (viisine askellajeineen) ja trakehner.

Nuo rodut ja paljon muita olen nyt ainakin nähnyt läheltä. Osaa olen vain silittänyt, osaa ratsastanut, joitakin kouluttanut. Väitöskirjahavainnointeja tehdessäni olen kohdannut myös minulle uusia rotuja.

Kolmanneksi unelmoin joskus kirjoittavani itse Hevoshulluun matkajuttuja, pidinhän kirjoittamisesta, lukemisesta ja yläasteikäisenä jo (omatoimi)reissaamisestakin. Pohdin myös, voisinko joskus tavata Uma Aaltosen ja hevosensa Mistyn (”Misty vastaa” -palstalta) sekä sen varsan Minkin (Mostly Minx viralliselta nimeltään).

Opiskelin ratsastusta ja hevosia (niin kirjoista, koulussa, valmennuksissa kuin käytännön tallitöissäkin). Osallistuin kirjoituskilpailuihin. Aloitin nuorena opiskelujen ohessa kirjoittamaan lehtijuttuja lisätienestiä saadakseni. Aikuisena kirjoitin esimerkiksi lännenratsastuksesta artikkeleita useampaan julkaisuun.

Vuonna 1997 suunnitellessani lähtöä seitsemän kuukauden rinkkamatkalle maailman ympäri otin tietenkin yhteyttä Hevoshulluun. Kirjoitin matkalta juttusarjan ”Hevostellen maailman ympäri”, joka taisi pitää sisällään 5 pitkää artikkelia valokuvineen. (Yllättäen yliopiston väitöskirjaretriitissä pari vuotta sitten kohtasin FT Elinan, joka oli ollut aikanaan lehdessä töissä ja hämärästi muisti minut.)

Umaa taisin kerran jututtaa nuorisokierroksellaan Joroisissa. Hevosiaan en koskaan tavannut. Mutta kuinka ollakaan, minusta tuli aikuisena hetkeksi kilpailevan hevoslehden eli Villivarsan ”West-Wille vastaa” palstan kokoaja ja lasten hevosaiheisiin kysymyksiin vastaaja…

Eli vielä kerran kaikille nuorille kannustukseksi, ja miksei vähän vanhemmillekin: Kannattaa unelmoida. Ja tehdä töitä tavoitteiden eteen! Haaveet saattavat hyvinkin toteutua jossain vaiheessa elämää. Ei todennäköisesti heti huomenna, mutta ehkä vuosien tai vuosikymmenten päästä!

PS. Eikähän minullakaan kaikki unelmat ole täyttyneet, mutta onneksi muistan lähinnä ne saavutetut asiat 😊. Ja iän myötä osaa suhtautua niin, että ihan hyvä etteivät kaikki haaveet toteutuneetkaan. Jotain muuta tuli tilalle.

Omaelämäkerta ja hevoselämäkerta

Lauantai 31.5.2025

Onnittelut kaikille eri oppilaitoksista valmistuneille! Yksi urakka on suoritettu. Elämä on edessä kaikkine toiveineen, mahdollisuuksineen ja valinnan paikkoineen. Unohtamatta tietenkään tielle osuvia haasteita ja ratkaistavia ongelmia.

Edellä mainitusta kokonaisuudesta muodostuu meidän kunkin omaelämäkerta (virallisempi tai vähän epävirallisempi). Kirjoittaa sitten välähdyksiä elämästään muistiin someen saman tien tai vasta myöhemmin sukulaisten perittäväksi jäävään muistikirjaan. Tai kirjoittaa ihan julkaistavan omaelämäkerran.

• Jälkipolvet voisivat pyytää edeltäviä sukupolvia haastelemaan (hevos)elämästään kameralle tai nauhurille. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä kysyä menneistä.

• En toivoisi valokuva-albumienkaan olevan kokonaan katoavaa kansanperinnettä.

Hyödynnän itse omaa hevoselämäkertaani kirjoittaessani autofiktiivisiä hevosaiheisia esseenovelleja. Olettekin saaneet lukea pätkiä näistä tekstiversioista kotisivujeni Esseenovelleista -sivulta.

Lue lisää »

Mitä tohtorikoulutus pitää sisällään?

Lauantai 17.5.2025

On kysytty, mitä ihmettä tohtoriopiskelija oikein tekee neljä vuotta tai pidempään… No, nythän on useimmissa yliopistoissa päätetty, ettei jatko-opiskelija enää työskentele rahoitettuna kuin kolme–neljä vuotta.

Tutkintovaatimuksia on nimittäin tehokkuuden nimissä lievennetty jo aiemmin opinnäytetyön osalta maisteriopiskelijoilla ja nyt myös uusilla väitöskirjatutkijoilla. Eli käytännössä väitöskirjatutkimus ohjataan rajattavaksi siten, että se voi valmistua rahoitettuna alle neljässä vuodessa.

Toki nykyisinkin on jo paljon eroja eri tutkimusalojen välillä esimerkiksi väitöskirjan pituudessa sivumääräisesti. Olen kuullut vuosien varrella 800 sivuisesta väitöskirjasta ja toisaalta 30 sivun väikkäristä. Omassa tiedekunnassani uusilla ohjeilla monografiamuodossa kirjoitetun väitöskirjan suosituspituus on 200–250 sivua.

Lue lisää »

Oppimisteoria, onko opittava

Lauantai 3.5.2025

Kun ensimmäisen kerran luin sanan oppimisteoria, ihmettelin, miten se liittyy hevosiin. Sittemmin yritin vähän perehtyä aiheeseen. Kyseessä on siis teoria siitä, miten esimerkiksi hevonen oppii sekä miten sitä voi ja kannattaa eri tilanteissa erilaisilla menetelmillä kouluttaa.

Kaikki lähtee ensinnäkin siitä, mitkä ovat hevosen luonnolliset käyttäytymistarpeet ja niiden toteutumisesta johtuva hevosen kokonaishyvinvointi. Positiivinen fiilis hevosella (ja ihmiselläkin!) noin niin kuin ylipäänsä auttaa oppimisessa.

Millainen on sitten helposti koulutettava hevonen? Rento, ihmiseen luottavaisesti suhtautuva ja hyvinvoiva hevonen, joka ei koe kroonistunutta stressiä esimerkiksi kiputiloista johtuen.

Oppimisteoriasta ja siihen liittyvästä sanastosta on niin mainioita koosteita netissä (vaikkapa eläintenkouluttajana toimivan Anna Kilpeläisen sivustolla), etten ala tässä asiasta sen enempää päsmäröimään. Eläinten käyttäytymistiede eli etologia, jota hyödynnän väitöskirjassani, käyttää myös tätä käsitteistöä. Vilkaise joutessasi esimerkiksi etologian apulaisprofessori Karolina Westlundin sivustoa ja välillä siellä olevia ilmaisiakin luentoja videoineen.

Lue lisää »

Ihmistieteellinen eläintutkimus ja mitä näitä on

Lauantai 19.4.2025

Hyväntuulista pääsiäislomaa niille, joilla sellainen on!

Minulla on edessä ensi viikolla Jyväskylässä lyhyt esitelmä väitöskirjastani Yhteiskunnallisen ja kulttuurisen eläintutkimuksen seuran (YKES) kansainvälisessä konferenssissa.

Tuollaisiin konferensseihin haetaan mukaan lähettämällä abstrakti eli tiivistelmä omasta tarjotusta esityksestä järjestäjille. Kun kyseinen taho ilmoittaa auenneesta hausta, sitä kutsutaan nimeltä Call for papers eli CFP. Tässä tapauksessa abstrakti sai olla maksimissaan 300 sanaa pitkä. Dead line eli viimeinen jättöpäivä abstraktin lähettämiselle on joitakin kuukausia tai jopa puoli vuotta ennen kyseistä konferenssia.

Tällä kertaa esitys voi olla joko suomeksi tai englanniksi. Pysyttäydyn äidinkielessäni, koska teen väitöskirjaa suomen kielellä.

Lue lisää »

Kriisi. Tutkimussuunnitelma uusiksi...

Lauantai 5.4.2025

Älkää kuvitelkokaan, että väitöskirjani tutkimussuunnitelma olisi ollut kerrasta valmis. Isoin henkinen kriisi minulla oli noin vuoden kuluttua ensimmäisen tutkimussuunnitelmani väsäämisestä. Se versio oli siis ollut riittävä päästäkseni tohtorikoulutukseen, muttei sillä yhtään apurahaa saatu.

Ongelmat alkoivat siitä, kun lähetin tutkimussuunnitelmani etukäteen muille tohtoriseminaarilaisille perehdyttäväksi ensimmäisen jatko-opiskeluvuoteni talvena.

Lue lisää »

Hevosten hyvinvointimittaristo; lehmillä omansa jo käytössä

Lauantai 22.3.2025

Palaan uudelleen Hevosten hyvinvointimittaristoasiaan, se kun on herättänyt keskustelua hevospiireissä.

Viiden domainin mallissa hevosen hyvinvoinnissa siis viides pääperiaate on eläimen tunnetila. Se tarkoittaa kokonaisvaltaista hyvinvointia. Sitä voimme vaikkapa kehitetyn Hevosten hyvinvointimittariston avulla opetella tunnistamaan yhä paremmin. (Mittariston lähtökohdat ovat Welfare Quality -mittaristossa (WQ), kuten aiemmassa postauksessani kerroin.)

Ainakin hevosalan keskusjärjestöjen, neuvonnan sekä maa- ja metsätalousministeriön tulisi pohtia yhdessä, kuinka asiaa viedään eteenpäin. Hevosten hyvinvointimittaristo vaatinee vuosien varrella kehittämistä ja ajantasaistamista, auditoijien (ja omavalvontaakin suorittavien) kouluttamista sekä kustannusten kurissa pitämistä hevosyrittäjille. Tai löytyisikö heille jopa tukea auditointia varten? Säästyisikö se jostain muusta (valvonnasta)?

Lue lisää »

Tohtoriseminaari ja akateeminen vartti

Lauantai 8.3.2025

Yliopistomaailmassa on kaikenlaisia käsitteitä ja termejä, joita ei sen kuplan ulkopuolella mitenkään voi tuntea. Tässä muutama.

Yksi kummallisuus on se kuuluisa akateeminen vartti. Luennot alkavat oikeasti viisitoista minuuttia yli sen kellonajan, joka kutsussa on ilmoitettu. Siis myös klo 14 alkavaksi ilmoitettu väitöstilaisuus alkaa oikeasti vasta klo 14.15.

Tälläkään kokemuksella en tuota muistanut, kun alkuvuodesta kävin seuraamassa paikan päällä yhtä kirjoittamisen väitöstilaisuutta… Se pidettiin Jyväskylän yliopiston päärakennuksessa, siinä Alvar Aallon suunnittelemassa.

Tohtoriseminaari taas tarkoittaa kirjoittamisen jatko-opiskelijalle kymmenen opintopisteen suuruista kurssia.

Lue lisää »

Hevosten hyvinvointimittaristo, mikä ja miksi?

Lauantai 22.2.2025

Olen seurannut etäältä muutaman vuoden ajan Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanketta. Siinä kehitettiin hyvinvointimittaristo hevosille eurooppalaisen tutkijaverkoston luoman WelfareQuality:n (WQ) standardisoidun mittariston pohjalta.

Tuossa mittaristossa käsitellään hevosen kokemusta, aivan kuten minäkin yritän tehdä jossain määrin omassa väitöskirjatyössäni ja esseenovelleissani. Pahoittelut runsaasta linkkimäärästä, mutta hankkeen materiaalit ovat tiiviitä ja informatiivisia, joten siksi laitan ne tässäkin jakoon.

Hankewebinaareissa kuultiin innostuneita pilottitallien ihmisiä, jotka olivat saaneet ahaa-elämyksiä hevosten hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tarkasteluun yrityksessään. Mittaristo on nähty hyvänä seuranta- ja kehittämistyökaluna omavalvonnassakin.

Kännykältä voit minimitassa vähän katsoa sitä, miltä auditointi voisi näyttää. Auditoitavat osa-alueet ovat siis hyvä ravitsemus, hyvät pito-olosuhteet, hyvä terveys ja lajityypillinen käyttäytyminen. Tarkasteltavista osa-alueista koostuu hevosen henkinen (tunne)tila. Se määrittää kokonaishyvinvoinnin tilan.

Lue lisää »

Opinnäytetyö: 10 tapaa valita aihe

Lauantai 8.2.2025

1. Selaa viime aikoina julkaistuja tutkimuksia alallasi ja poimi niiden ”jatkotutkimusta tarvitaan” -kohdasta oma aiheesi.
2. Pyri mukaan oppilaitoksessasi jo olevaan tutkimusryhmään ja anna heidän päättää.
3. Kysy ohjaajaltasi ideoita.
4. Valitse harrastukseesi tai muuhun kiinnostuksen kohteeseesi liittyvä aihe ja sovella se tutkimusalaasi.
5. Valitse joku teema yleisesti trendaavasta aihepiiristä.

Lue lisää »

Tätiratsastaja havainnoi

Lauantai 25.1.2025

On ollut ilo palata taas aktiivisemmin ratsastusurheilun seuraajaksi väitöskirjatutkimukseni ansiosta.  Jonkinlainen sivussa oleminen Oden Hillin lopettamisen myötä (noin 25 vuotta sitten) ja muiden kiireiden takia teki toisaalta hyvää tälle väitöskirjalle. Ja kirjoittamilleni esseenovelleille.

Kun aloitin tutkimustani varten havainnoinnit, tuntui, että näin vähän ulkopuolisemmin silmin hevosmaailmamme asioita ja nykytilaa. En ollut kuplan marinoima. En myöskään tuntenut nykyistä kilparatsastajasukupolvea.

Ihmettelin avoimesti uusia ratsastuksen lajeja, varusteita ja tapoja toimia. Saatoin väitöskirjan siivellä esittää surutta niin sanottuja hölmöjä kysymyksiä tutuillekin hevosihmisille. Ja kuulla, millaisia vastauksia saan eri ihmisiltä. En ole etsinyt aina edes oikeata ja väärää, tai halunnut arvottaa kenenkään toimintaa, vaan kuunnella ja yrittää ymmärtää.

Lue lisää »

Kuinka väitöskirja etenee?

Lauantai 11.1.2025

Tutkimustyöni on puolessa välissä. Mittava havainnointiurakka on pian hoidettu, joitakin puuttuvia palasia vielä keräilen. Kirjallisuutta ja artikkeleita olen lukenut laajalla skaalalla vuosien varrella. Esseenovellien ensimmäisiä versioita olen kirjoittanut. Jonkin verran monografiaan tulevaa tekstiäkin olen jo tuottanut. Ei sillä, etteikö sitäkin vielä joutuisi viilailemaan.

Pakolliset opinnot ovat kasassa, niitä vaaditaan 40 opintopisteen verran väitöskirjan lisäksi (uusi OPS enää 30 op). Olen suorittanut ylimääräisiäkin opintoja lähinnä kirjoittamiseen liittyen.

Keväällä osallistun vielä Tietokirjan kirjoittaminen -kurssille. Onhan niin, että työn alla oleva esseenovellikokoelma, joka on väitöskirjani aineistoa, voitaisiin luokitella kaunokirjallisuuden ohella nykypäivänä myös vaikkapa kokemukselliseksi tietokirjaksi.

Kustantajien yhteydenottoa odotellen…

Lue lisää »

Matka vuoteen 2025 alkaa

Keskiviikko 1.1.2025

Uutta vuotta kohti

Lauantai 28.12.2024

Blogipostaukseni ovat kuulemma alkaneet venyä välillä vähän turhankin pitkiksi, jolloin kiireinen nykylukija ehtii jo tuskastua. Vaikken yleensä mitään uudenvuodenlupauksia tee, pitänee yrittää kirjoitella vähän lyhyemmin jatkossa. Ainakin joskus.

Hyväntuulista ja innostavaa vuotta 2025 kaikille lukijoille!

Vinkkejä joululomalle

Lauantai 14.12.2024

Näitähän sitä joka tuutista tähän aikaan vuodesta tulee. Joten hyväntuulista joulua jo nyt teille kaikille!

Hevosihmisillä ei tunnetusti ole ajankäytöllisiä ongelmia, sitä ylimääräistä aikaa kun ei ole. Mutta jos nyt kuitenkin keskusteltaisiin lomatekemisestä…

Siinä tapauksessa, että tämän vuoden kirjamessut jäivät väliin, etsi kirjastosta tai kirjakaupasta hevosaiheisia kaunokirjoja, dekkareita tai hyväntuulen romskuja. Usein nämä toki ovat käännöskirjallisuutta, valitettavasti myös käännösvirheineen (jos asiantuntija ei ole tarkistanut esimerkiksi ratsastukseen liittyvää terminologiaa). Kysy asiantuntevilta työntekijöiltä apua, jos et itse löydä sopivaa luettavaa.

Lue lisää »

No olin minä Kirjamessuillakin

Lauantai 30.11.2024

Ettei joku asioita seuraava ihminen jää ihmettelemään, niin kyllä, kävin myös Helsingin Kirjamessuilla samana viikonloppuna, kun olin HIHS:ssä. Ihan kätevä ajoitus näin hevosista väitöskirjaa väsäävälle kirjoittamisen (kirjallisuuden) tutkijalle. Ja tuli seurusteltua serkun kanssa samalla.

Kirjamessuille sisään astuttuani minulle tulee aina ensimmäisenä sellainen ahdistus, etenkin kirjoittajana, että kaikki kirjoittamisen arvoinen on jo kirjoitettu. Ja moneen kertaan. Uutuuskirjojen valtaisat kirjapyramidit ja edellisvuosina julkaistujen teosten alennuslaarit ovat suorastaan masentavia.

Kirjailijoiden signeerausslotit ovat noin puolituntisia – ja sitten seuraava liukuhihnalta.

Messuhaastattelussa kuuluisallakin kirjailijalla on parikymmentä minuuttia aikaa. Silloin kerrataan se sama, minkä kuulijat ovat jo lukeneet kirja-arvosteluista tai viihdelehtiin (ja puoliseiskoihin ym.) markkinointimielessä annetuista haastatteluista. Kuulija ilahtuu, jos kuulee edes yhden uuden pienen tarinan kirjailijan kirjoittamisesta.

Lue lisää »

Rahoitushakemusten 1-2-3

Lauantai 16.11.2024

Olen väsännyt tässä syksyllä taas muutamankin apurahahakemuksen vertaisarvioijien käsittelyyn. Esimerkiksi syyskuussa suoraan havainnointimatkalta palattuani jätin apuraha-anomuksen Koneen Säätiölle. Hakuaikaa oli pari viikkoa ja päätökset tulevat joulukuussa. Apurahaa haen siis ensi vuoden väitöskirjatyöskentelyyn.

Väitöskirjaohjaajani antavat suoraan sähköiseen järjestelmään lausuntonsa hakemukseni tueksi. Ohjaajia saatetaan pyytää myös asettamaan hakijoita järjestykseen, jos he suosittelevat useampaa hakijaa.

Olisi tietysti kiva tietää, onko kärjessä vai loppupäässä ohjaajien ajatuksissa. Viimeksi mainitussa tapauksessa ei kannattaisi ehkä käyttää kovin paljon aikaa hakemuksen virittelyyn huippuunsa. Yleensä kun 5–10 % hakijoista vain saa apurahan.

Tässä ”kolme” vinkkiäni aloittelevalle väitöskirjatutkijalle apurahahakuihin:

Lue lisää »

Jäähallilla ja Messukeskuksessa

Lauantai 2.11.2024 klo 10.34

Väitöskirjatyöhöni liittyvä havainnointi on palauttanut paljon muistoja mieleen.

Moni hevosihminen kävi viime viikolla Helsingin jäähallilla Helsinki International Horse Showssa (HIHS), tuttavallisemmin Hississä. Olin siellä minäkin (kiitos hyvästä seurasta asianosaisille).

Maailmancupin esteet olivat edelleen isoja (160cm). Hienoja suorituksia tuli nähtyä ja myös mielenkiintoisia varusteita. Markkinatalous kyllä kehittää tarpeita. Toivottavasti hevosen hyvinvointi pysyy kuitenkin siinäkin kärkenä.

Olen ensimmäisen kerran ollut paikalla tuossa Suomen (este)ratsastuksen lippulaivakilpailussa talkoolaisen ominaisuudessa ehkä vuonna 1990 Messukeskuksessa. Tuonnehan HIHS palaa uudella ajankohdalla keväällä 2026. Kai se on mentävä sinne taas fiilistelemään.

Lue lisää »

Turvaliivissä kiinni

Lauantai 19.10.2024

Itse putosin tänä vuonna hevosen selästä ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen. Seurauksena aivotärähdys ja niskan retkahdus. Voin kertoa, ettei sattunut ainakaan yhtään vähempää kuin nuorempana.

Omaa ikääntyvää ja yhä helpommin mitättömissäkin tapaturmissa loukkaantuvaa kehoa suojatakseni päädyin minäkin siis siihen, että turvaliivi olisi fiksu hankinta. MIPS turvakypärän olin jo ostanut noin vuosi aiemmin. Ja nyt sekin piti uusia pään jäiseen maahan iskeytymisen vuoksi.

Ensin ajattelin mennä siitä, missä aita on matalin, ja ostaa samanlaisen turvaliivin, jonka viime vuonna näin tositoimissa paukahtavan. Kun se kerran toimi.

Sitten kävin ratsastusvarusteliikkeessä tutustumassa vaihtoehtoihin ja tyköistuva paukkuliivi alkoi tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Turvataso oli korkein eli luokka 3. Toki se ei teräviltä esineiltä suojaa, kuten palaliivi. Tai raajoja – mutta varmasti on tyhjää parempi.

Lue lisää »

Turvallisuutta etsimässä

Lauantai 5.10.2024

Olen vihdoin liittynyt siihen yhä kasvavaan joukkoon ratsastuksen harrastajia, joilla on turvaliivi. Ainakin komerossa. Ei vaisinkaan, minä olen ajatellut opetella sen käyttöön ihan arkisessa ratsastuksessa.

Koska olen kova pohtimaan asioita, vertailemaan, tutkimaan, metsästämään laadun ohella myös hintaa, ei turvaliivin hankintakaan ollut ihan yksinkertainen asia.

Lapsilla turvaliivi näyttää olevan nykyisin melkein must, kun ratsastustunteja katsoo. Heillä se useimmiten on jonkinlainen palaliivi. Osittain lienee kyse hinnastakin, lasten kasvaessa nopeasti ulos liivistä (jos sitä ei pysty säätämään).

Minulla oli tietysti vanhat luulot (pala)liivien epämukavuudesta. Lähdin kuitenkin paukkuliiviosastoa kohti.

Lue lisää »