Komin kynästä

Tätiratsastaja havainnoi

Lauantai 25.1.2025

On ollut ilo palata taas aktiivisemmin ratsastusurheilun seuraajaksi väitöskirjatutkimukseni ansiosta.  Jonkinlainen sivussa oleminen Oden Hillin lopettamisen myötä (noin 25 vuotta sitten) ja muiden kiireiden takia teki toisaalta hyvää tälle väitöskirjalle. Ja kirjoittamilleni esseenovelleille.

Kun aloitin tutkimustani varten havainnoinnit, tuntui, että näin vähän ulkopuolisemmin silmin hevosmaailmamme asioita ja nykytilaa. En ollut kuplan marinoima. En myöskään tuntenut nykyistä kilparatsastajasukupolvea.

Ihmettelin avoimesti uusia ratsastuksen lajeja, varusteita ja tapoja toimia. Saatoin väitöskirjan siivellä esittää surutta niin sanottuja hölmöjä kysymyksiä tutuillekin hevosihmisille. Ja kuulla, millaisia vastauksia saan eri ihmisiltä. En ole etsinyt aina edes oikeata ja väärää, tai halunnut arvottaa kenenkään toimintaa, vaan kuunnella ja yrittää ymmärtää.

Lue lisää »

Turvaliivissä kiinni

Lauantai 19.10.2024

Itse putosin tänä vuonna hevosen selästä ensimmäisen kerran varmaan kymmeneen vuoteen. Seurauksena aivotärähdys ja niskan retkahdus. Voin kertoa, ettei sattunut ainakaan yhtään vähempää kuin nuorempana.

Omaa ikääntyvää ja yhä helpommin mitättömissäkin tapaturmissa loukkaantuvaa kehoa suojatakseni päädyin minäkin siis siihen, että turvaliivi olisi fiksu hankinta. MIPS turvakypärän olin jo ostanut noin vuosi aiemmin. Ja nyt sekin piti uusia pään jäiseen maahan iskeytymisen vuoksi.

Ensin ajattelin mennä siitä, missä aita on matalin, ja ostaa samanlaisen turvaliivin, jonka viime vuonna näin tositoimissa paukahtavan. Kun se kerran toimi.

Sitten kävin ratsastusvarusteliikkeessä tutustumassa vaihtoehtoihin ja tyköistuva paukkuliivi alkoi tuntua paremmalta vaihtoehdolta. Turvataso oli korkein eli luokka 3. Toki se ei teräviltä esineiltä suojaa, kuten palaliivi. Tai raajoja – mutta varmasti on tyhjää parempi.

Lue lisää »

Vahingossa ratsastajaksi?

Lauantai 20.4.2024 klo 15.39

Ei nyt ihan.

Vaikka salaratsastajaksikin minua on tituleerattu. Siitä tematiikasta olen kirjoittamassa myös esseenovellia.

Muistaneeko joku teistä lukijoista vielä aikaa, kun lapsilla oli tapana haluta kirjeenvaihtokavereita? Myös kauempana asuvien sukulaisten ja kummien kanssa saatettiin kirjoitella. Niitä kirjeitä posti kuljetti paikasta A paikkaan B.

Nykyisin sitä taidetaan kutsua etanapostiksi.

Joka tapauksessa, lapsuudessani Heinolan serkkutytöt alkoivat käydä ratsastamassa. Ja he kertoivat tallielämästä sitten kirjeissään minulle.

Lue lisää »