Esseenovelleista:

Väitöskirjatutkijana kirjoitan autofiktiivisiä esseenovelleja hevosen ja ihmisen suhteesta silloin kun inspiraatio iskee... ja usein muutoinkin. Tänne laitan toisinaan makupaloja tuotoksieni sen hetkisistä versioista.

Esseenovellit sisältävät sekä fiktiota että faktaa tutkimustiedolla kuorrutettuna. Ne ovat tekstihybridejä, joissa sekoitan erilaisia rakenteita, tyylejä ja kirjoittamisen lajeja. Oma hevoselämäkertani juoksee taustalla jossain määrin. Väitöskirjaa varten tehdyistä havainnoista osa päätyy teksteihini mukaan, aitoina tai fiktiivisinä kuvauksina.

Kunhan prosessi etenee, tarkoituksenani on julkaista esseenovellikokoelma; hevostietoa kaunokirjallisessa muodossa aikuisille lukijoille. Voimaannuttavia tekstejä tässä polarisoituneessa maailmassa hevosihmisille. Ja kuplan ulkopuolisillekin.

*****

Ramboilua

... "Oman luokkani esterataa en vielä pääse kävelemään. Marssin siis kohti hevosautojen ja trailereiden parkkialuetta.

Musta hevonen laukkaa, laukkaa, laukkaa… vapaana kohti Ilkkaa ja Oden Hilliä.

Yritän äänettömästi kiljua varoituksen, vaikka tiedänkin, etteivät he ole ajatustenlukijoita. Oikea huuto ei sinne todennäköisesti kantaisi tai ainakin vain säikyttäisi heitä.

Näen kaukaakin, kuinka Odenin korvat alkavat kääntyillä taaksepäin, kuulostellen. Sen pää kohoaa ylös, ylemmäs ja askel kevenee, kevenee. Hyvin koulutettuna se ei kiristä talutuksessa käytettävää riimunnarua, vaan pysyttelee Ilkan rinnalla, oikealla puolella.

Odenin jalat nousevat joka askeleella yhä korkeammalle. Sen häntä kohottautuu kaarelle. Jännittyy." ...