Onneksi väitöskirjatyöni ei ole ollut pelkkää teoriaa. Olen saanut nähdä ja kokea paljon teidän havainnoitavien kanssa, niin hevosten kuin ihmistenkin.

Eteen on tullut vanhaa ja uutta, sinistä ja lainattua, niin sanoakseni. Väitöskirjasta ja esseenovellikokoelmasta viimeistään selvinnee, mitä vanhalla fraasilla uusissa puitteissa tarkoitan!

Olen työni aikana kohdannut erityylistä vuorovaikutusta hevosen ja ihmisen välillä; varovaista, ronskia, arkipäiväistä, toista huomioimatonta tai erityisen hyvin lukevaa sekä ainakin herkkää, tunnustelevaa ja määrätietoista. Välillä on oltu enemmän tarkkailuasemissa puolin ja toisin, toisinaan taas ymmärretty toisen ajatuksia niin hyvässä kuin pahassakin pitkällä kokemuksella.

Väitöskirjassani näen vuorovaikutuksen olevan hevosen ja ihmisen välistä kommunikaatiota, sanatonta tai sanallista.

Yhteismuotoutumisella taas tarkoitan vähän samaa kuin vanha parisuhde; toistensa lukeminen jo kulmakarvojen asennosta. Tämä sisältää niin hevosen kuin ihmisenkin muokkautumisen arjessa, ajan kuluessa, yhteistyöhön soveltuvammaksi. 1+1 on enemmän kuin 2.

Edelliseen postaukseeni liittyen on kirjoitettava vielä muutama sana tekoälystä (AI), koska siitä on kysytty. En tässä mene sen syvemmälle itse käsitteeseen tai teknologiaan, mutta muutama kommentti omaan tutkimustyöhön liittyen.

En erityisesti hyödynnä tekoälyä väitöskirjatyössäni, vaikka toki yliopistollammekin on nyt päivittyvät ohjeistukset sen käyttöön. Yhtenä syynä päätökselleni oli, että olin jo pitkällä työssäni, enkä ollut ottanut tekoälyä huomioon tutkimussuunnitelmaa tehdessäni ja suostumuksia havainnoitavilta pyytäessäni.

Halusin myös luomusti ideoida ja kirjoittaa esseenovellini ihan itse. En generatiivisen tekoälyn tuottamilla ajatuksilla.

Varmaan toiminnallista tekoälyä käyttämällä olisin nopeuttanut analyysiprosessia esimerkiksi vuorovaikutukseen liittyvien sitaattien etsimisen osalta aineistoistani. Erilaisia hyödyllisiä työkaluja on toki jo pidempään ollut olemassa. En ole kuitenkaan optimisti sen suhteen, kuinka hyvin tekoäly olisi tunnistanut aineistostani esimerkiksi yhteismuotoutumista.

AI:n kokoama tieto olisi varmasti jäänyt puutteelliseksi omaa kirjoittamistyöskentelyäni pohtiessa sekä yleisemminkin reflektoitaessa ja tulkintoja tehtäessä. Tämäkin olisi varmasti jossain määrin mahdollista, jos tekoälyn käyttö on tiedossa jo tutkimusta aloittaessa ja omaa ajattelua saisi ulkoistaa.

Tutkimusartikkeleita olisi löytynyt lisää erilaisia tekoälysovelluksia käyttämällä, mutta nyt jo pitkään lähdeluettelooni on kaikkien tyytyminen.

Ja lopuksi vastuuvapauslauseke: Koska en ole AI:ta tietoisesti paljon hyödyntänyt, enkä pidempiä kursseja aiheesta suorittanut, kaikki edellä kirjoitettu perustuu mutuun. Kun väitöskirja alkaa olla plakkarissa, lupaan opiskella tekoälyn (eettistä) käyttöä tarkemmin. Sanotaanhan sen olevan tulevaisuuden työkalu.

Toisaalta on pidettävä mielessä, että ajattelun laiska ulkoistaminen tekoälylle tyhmentää. Ajattelua pitää opiskella ja aivotkin kaipaavat pinnistelyä kehittyäkseen.