Kirjan julkaiseminen on aikamoinen taival kirjoittajan/kirjailijan näkökulmasta katsoen. Aluksi kirjailija suunnittelee teostansa ja todennäköisesti kerää siihen materiaalia eri lähteistä pitkän aikaa.

Sitten, ja tiedonhankinnan ohessa, kirjailija kirjoittaa teoksensa yleensä useampaan kertaan läpi. Ja jos oikein hyvin käy hän saa lopulta kustannussopimuksen ja sitä kautta kustannustoimittajan avukseen teoksen seuraaviin muokkausvaiheisiin, jolloin puhutaan yleensä editoinnista.

Isommissa kustantamoissa kustannustoimittaja on itse asiassa portinvartija, jonka kautta kirja päätyy kustantamon julkaisulistalle – tai yleisimmin ei. Pienemmissä kustantamoissa kustannustoimittaja voi toimia freelancer-pohjalta valmiiksi valittujen käsikirjoitusten parissa.

Kustannustoimittaja on siis kustantamon työrukkanen, joka auttaa kirjailijaa kehittämään kustantamoon lähetetystä versiostaan julkaisukelpoisen kirjan.

Teoksen laatu ja kustantamon panostus kirjailijaan vaikuttavat kustannustoimituskierrosten lukumäärään. Niitä voi olla esimerkiksi 2–5.

Kustannustoimittaja voi antaa ideoita kirjan kokonaisrakenteen parantamiseen ja yksittäisen luvun tai kappaleen muokkaamiseen sujuvammaksi ja loogisemmaksi. Ja on hänellä myös taitoa tehdä kielentarkistusta lauseen ja virkkeen tasolla.

Kielenhuoltoa huomasin itse tarvitsevani, vaikka lähipiirissä ja luottamustoimissa minua pilkunviilaajana pidetään. Ihan tässä ja nyt siis kerron, etten ole mikään kielenhuoltaja; ammattilaiset ovat asia erikseen, äidinkielenopettajat vain yhtenä ryhmänä mainitakseni.

Taittaja asemoi ammattitaidollaan lopullisen tekstin kirjan muotoon ja ulkoasuun.

Kustannustoimittaja ei ole siis pelkkä oikolukija, vaikka voi auttaa siinäkin julkaisuprosessin loppuvaiheessa. Oikolukiessa on pyrittävä lukemaan kirkkain silmin moneen kertaan kirjoittamaansa tekstiä, jolle on jo varmasti sokeutunut.

Oikoluvussa pitäisi havaita kirjoitusvirheet, tavutusongelmat, ylimääräiset välilyönnit tai niiden puutteet tai oudot kappalejaot, noin niin kuin muutamia asioita mainitakseni.

Silti törmäämme lukiessamme silloin tällöin kirjoitusvirheisiin. Tarkkana yritetään kirjan tekoprosessissa tietysti olla!