Olen seurannut etäältä muutaman vuoden ajan Mittarit hevosen hyvinvoinnin arviointiin -hanketta. Siinä kehitettiin hyvinvointimittaristo hevosille eurooppalaisen tutkijaverkoston luoman WelfareQuality:n (WQ) standardisoidun mittariston pohjalta.

Tuossa mittaristossa käsitellään hevosen kokemusta, aivan kuten minäkin yritän tehdä jossain määrin omassa väitöskirjatyössäni ja esseenovelleissani. Pahoittelut runsaasta linkkimäärästä, mutta hankkeen materiaalit ovat tiiviitä ja informatiivisia, joten siksi laitan ne tässäkin jakoon.

Hankewebinaareissa kuultiin innostuneita pilottitallien ihmisiä, jotka olivat saaneet ahaa-elämyksiä hevosten hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen tarkasteluun yrityksessään. Mittaristo on nähty hyvänä seuranta- ja kehittämistyökaluna omavalvonnassakin.

Kännykältä voit minimitassa vähän katsoa sitä, miltä auditointi voisi näyttää. Auditoitavat osa-alueet ovat siis hyvä ravitsemus, hyvät pito-olosuhteet, hyvä terveys ja lajityypillinen käyttäytyminen. Tarkasteltavista osa-alueista koostuu hevosen henkinen (tunne)tila. Se määrittää kokonaishyvinvoinnin tilan.

Ulkopuolinen ammattitaitoinen auditoija katsoo ja havaitsee enemmän. Onhan meillä ihmisillä tapana tehdä sellaista, mikä on omasta mielestämme toiminut ennenkin. Usein katsomme hevosia vieläkin liian paljon ihmisnäkökulmasta, huomioimatta sitä, että hevosella on erilaiset lajityypilliset ominaisuudet ja käyttäytymistarpeet.

Olen kuullut hevosihmisiltä myös syitä, miksi hyvinvointimittaristoa ei pitäisi ottaa käyttöön hevosilla. Tai ainakaan ratsuhevosilla. Tai ainakaan uskoa sen antamiin tuloksiin. Kuinka tallinpitäjä ei voi vaikuttaa yksityishevosten hoitokäytänteisiin tai kengitysväleihin, miten hevosta ei voi pakottaa nukkumaan makuulla, miten arviointi katsotaan subjektiiviseksi menetelmäksi määritellä hevosen hyvinvointia. Milloin mitäkin.

Toki tekniikan avulla voisimme mitata suoraan hevosen kortisolitasoja, sykettä, vatsan mikrobistoa, aivosähkökäyrää tai muuta ympäri vuorokauden, mutta ei sekään vielä tällä hetkellä ilmaista olisi. Varmasti luodussa hyvinvointimittaristossa on yhä kehitettävää. Tosin aika vakuuttavasti hankkeen asiantuntija Essi Wallenius kertoi mittariston rakentamisesta päätösseminaarissa viime syksynä.

Siellä kuultiin myös eurooppalaisen WelfareQuality-verkoston koordinaattoria Antoni Dalmauta. Hän totesi, että jo vuosikymmeniä sitten tajuttiin, että eläinten hyvinvointia on katsottava avarammin kuin vain viiden vapauden periaatteesta (ei kipua, ei nälkää…) käsin. Siirtymä on ollut kohti aiemmassa postauksessa viittaamaani 5 domains -mallia.