Kiersin reilut 25 vuotta sitten maailman ympäri kengännauhabudjetilla rinkka selässä. Tästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani ja omassa esittelyssäni. Näin kesäloman kunniaksi jaan kanssanne muutaman muistelon vuosikymmenten takaa tuolta matkalta.
Freelance-toimittajan tulot olivat kovasta työnteosta ja ahkerasta säästämisestä huolimatta tarpeen reissun rahoittamisessa. Myös Hevoshulluun kirjoitin artikkelin ainakin jokaiselta käymältäni mantereelta. Ja jotta voisin kirjoittaa hevosista, minun piti tietenkin kohdata hevosihmisiä ja heidän hevosiaan eri maissa.
Afrikassa kävin parissakin hevospaikassa. Keniassa pääsin ratsastamaan Minun Afrikkani -elokuvan kuvauspaikoille. Vauhti oli hurjaa, kun tallipojan kanssa lähdimme maastoon. Vähän kieltämättä hirvitti, kun ruosteenpunainen maa oli sateen jäljiltä liukas ja hevonen minulle tuntematon ex-laukkahevonen.
Intiassa majoituin (entisen) maharajan tykönä, silloin siellä oli siis pienimuotoista hotelli- ja hevosmatkailutoimintaa.
Kiersin reilut 25 vuotta sitten maailman ympäri kengännauhabudjetilla rinkka selässä. Tästä kerroinkin jo aiemmassa postauksessani ja omassa esittelyssäni. Näin kesäloman kunniaksi jaan kanssanne muutaman muistelon vuosikymmenten takaa tuolta matkalta.
Freelance-toimittajan tulot olivat kovasta työnteosta ja ahkerasta säästämisestä huolimatta tarpeen reissun rahoittamisessa. Myös Hevoshulluun kirjoitin artikkelin ainakin jokaiselta käymältäni mantereelta. Ja jotta voisin kirjoittaa hevosista, minun piti tietenkin kohdata hevosihmisiä ja heidän hevosiaan eri maissa.
Afrikassa kävin parissakin hevospaikassa. Keniassa pääsin ratsastamaan Minun Afrikkani -elokuvan kuvauspaikoille. Vauhti oli hurjaa, kun tallipojan kanssa lähdimme maastoon. Vähän kieltämättä hirvitti, kun ruosteenpunainen maa oli sateen jäljiltä liukas ja hevonen minulle tuntematon ex-laukkahevonen.
Intiassa majoituin (entisen) maharajan tykönä, silloin siellä oli siis pienimuotoista hotelli- ja hevosmatkailutoimintaa. Tuolla tapasin itselleni uuden hevosrodun, marwarin (netistä löytämäni video ja etenkin sen suomenkielinen käännös ovat huonoja, pahoittelut siitä). Marwareillahan korvien kärjet koskettavat toisiaan, kun ne terävinä kuulostelevat jotain.
Pääsin Intiassa erinäisten selkkausten jälkeen seuraamaan myös monipuolista hevosshowta (edellä olevasta linkistä näkee jotain siitä, mitä itse viime vuosituhannen lopulla Intiassa koin). Esityksissä oli kaikkea korkean koulun liikkeistä (vrt. Wienin espanjalainen ratsastuskoulu tai Le Cadre Noir de Saumur Ranskassa) libertyyn (vapaana olevan hevosen kanssa lähinnä maasta käsin työskentelyä) ja niin sanottuihin sirkustemppuihin asti. Kunhan näytös ensin alkoi useamman tunnin odottelun jälkeen kutsuvieraiden saavuttua paikalle…
Kuala Lumpurissa (Malesia) haastattelin etukäteissuunnitelmien mukaisesti muun muassa esteratsastuksen Maailmancupin Kaakkois-Aasian liigan finaaliradan rakentanutta ratamestari Aki Ylännettä. Olin onneksi Suomessa ollut opiskeluaikoina talkoolaisena HIHS:ssä ja siten maailmancup oli konseptina tuttu. Ylänne rakentaa yhä ratoja, muutama viikko sitten muun muassa Savonlinna OperaGames -esteratsastuskilpailuissa.
Australiassa taas eräällä maatilalla kohtasin maailman pienimmän ja suurimman hevosrodun ja muutaman muun siltä väliltä. Koin maassa senkin, miltä tuntuu ja kuulostaa istua parivaljakon vetämien vanhojen puupyöräisten hevosvaunujen kyydissä. Ne olivat minulle aiemmin tuttuja vain lännenelokuvista.
