Komin kynästä

No olin minä Kirjamessuillakin

Lauantai 30.11.2024

Ettei joku asioita seuraava ihminen jää ihmettelemään, niin kyllä, kävin myös Helsingin Kirjamessuilla samana viikonloppuna, kun olin HIHS:ssä. Ihan kätevä ajoitus näin hevosista väitöskirjaa väsäävälle kirjoittamisen (kirjallisuuden) tutkijalle. Ja tuli seurusteltua serkun kanssa samalla.

Kirjamessuille sisään astuttuani minulle tulee aina ensimmäisenä sellainen ahdistus, etenkin kirjoittajana, että kaikki kirjoittamisen arvoinen on jo kirjoitettu. Ja moneen kertaan. Uutuuskirjojen valtaisat kirjapyramidit ja edellisvuosina julkaistujen teosten alennuslaarit ovat suorastaan masentavia.

Kirjailijoiden signeerausslotit ovat noin puolituntisia – ja sitten seuraava liukuhihnalta.

Messuhaastattelussa kuuluisallakin kirjailijalla on parikymmentä minuuttia aikaa. Silloin kerrataan se sama, minkä kuulijat ovat jo lukeneet kirja-arvosteluista tai viihdelehtiin (ja puoliseiskoihin ym.) markkinointimielessä annetuista haastatteluista. Kuulija ilahtuu, jos kuulee edes yhden uuden pienen tarinan kirjailijan kirjoittamisesta.

Todennäköisesti kirjamessujen ahdistukseeni vaikuttaa myös väkimäärä ja tungos, joka niillä ainakin päiväsaikaan on. Minulla kirjoihin ja lukemiseen kun liittyy aina rauha ja omaan kuplaan uppoaminen. Ihan kuin isällänikin. ”Ei kuule eikä näe”, äitini sanoin. Myös kirjastojen hiljaisuus on minulle merkityksellistä, se antaa luvan haahuilla ja etsiä.

Tiedostan lisäksi rajoitteeni kirjoittajana. Ja sen, etten tule mistään varsinaisesta sivistyssuvusta. Vaikka lukemista, kulttuuria ja opiskelemista sekä yhteiskunnallisiin asioihin osallistumista sinänsä arvostettiinkin työnteon ohella.

Olin myös perheeni ensimmäinen ylioppilas ja maisteri. (Toki suvussa heitä oli jo muitakin siihen mennessä.) Viime aikoina olen nähnyt paljon pohdintaa siitä, miltä tuntuu mennä yliopistoon, kun ei ole akateemisen perheen taustaa. Itsekin alun perin vastustin ajatusta yliopistoon hakemisesta lukion jälkeen.

Ja tässä sitä ollaan, väitöskirjaa väsäämässä kypsässä keski-iässä!

Seurasin toki messuilla kirjailijahaastattelujen ohessa myös entisten kulttuuriministereiden paneelikeskustelun. Ennen tilaisuutta kävin morjestamassa vanhat tutut ja kuulin eräänkin tarinan hevosiin (ja myös karjalaisiin sukujuuriin) liittyen.

Me jokainen pyrimme parantamaan pikkuhiljaa maailmaa omalla tavallamme ja omasta näkökulmastamme katsoen. Minä tällä hetkellä väitöskirjaa tekemällä ja hevosista kirjoittamalla.

Tieni väitöskirjatutkijaksi, osa 3

Lauantai 27.7.2024

Suoritin siis lopulta Jyväskylän yliopiston Avoimessa yliopistossa kirjoittamisen perus- ja aineopinnot. Lisäksi sain kasaan kirjallisuuden perusopinnot, koska nekin tarvittiin, jotta olisi mahdollisuus pyrkiä avoimen väylän kautta yliopistoon tutkinto-opiskelijaksi (kandi- ja maisteriohjelmaan).

Opintoihin kuului pääasiassa pakollisia kursseja ja niiden lisäksi sai valita joitakin vapaavalintaisia kursseja. Olin aikuisopiskelija, käytin paljon aikaa opintoihin ja olin innokas oppimaan uutta.

Kun nuo kaikki kolme opintokokonaisuutta olivat valmiina, oli jo vierähtänyt monta vuotta.

Lue lisää »

Tieni väitöskirjatutkijaksi, osa 2

Lauantai 15.6.2024

Halusin alun perin tehdä väitöskirjan kirjoittamisesta yhdistäen siihen aiempia maatalousopintojani. Luulin, että se onnistuisi noin vain, koska minulla oli jo yksi maisterintutkinto farkkujen taskussa. Ja olin ymmärtänyt, että ainakin ennen oli mahdollista suunnilleen omalla ilmoituksella aloittaa väitöskirjan tekeminen.

No, eipä se alanvaihto ollutkaan niin helppoa. Minulle vastattiin, että aiempi maatalous- ja metsätieteiden maisterin tutkintoni on liian kaukana humanistisesta kirjoittamisen oppialasta, että ei onnistu.

Pohdin sitten pitkään, hakisinko Kriittisen korkeakoulun kirjoittamisopintoihin, jotka kestävät kaksi vuotta vai Jyväskylän yliopiston Avoimen yliopiston kirjoittamisen opintoihin. Kyselin myös ihmisiltä, jotka olivat käyneet nuo molemmat, että kumpaako he suosittelisivat. Tavoitteet näissä ovat hieman erilaiset.

Lue lisää »

Lukijasta kirjoittajaksi

Lauantai 18.5.2024 klo 11.34

Kun on kysytty, miksi opiskelen kirjoittamista, on jälleen aloitettava lapsuudesta. Koettakaa kestää. Yritän olla lyhytsanainen, vaikka tuskin se taaskaan onnistuu.

Lupaan, että siirrymme lähemmäs nykypäivää seuraavissa postauksissa.

Kirjoitin lukemaan ja kirjoittamaan oppimisestani kaunokirjallisen tekstin yhdessä pikaharjoituksessa Avoimen yliopiston kirjoittamisen kurssilla muutamia vuosia sitten:

Lue lisää »