Komin kynästä

Oppimisteoria, onko opittava

Lauantai 3.5.2025

Kun ensimmäisen kerran luin sanan oppimisteoria, ihmettelin, miten se liittyy hevosiin. Sittemmin yritin vähän perehtyä aiheeseen. Kyseessä on siis teoria siitä, miten esimerkiksi hevonen oppii sekä miten sitä voi ja kannattaa eri tilanteissa erilaisilla menetelmillä kouluttaa.

Kaikki lähtee ensinnäkin siitä, mitkä ovat hevosen luonnolliset käyttäytymistarpeet ja niiden toteutumisesta johtuva hevosen kokonaishyvinvointi. Positiivinen fiilis hevosella (ja ihmiselläkin!) noin niin kuin ylipäänsä auttaa oppimisessa.

Millainen on sitten helposti koulutettava hevonen? Rento, ihmiseen luottavaisesti suhtautuva ja hyvinvoiva hevonen, joka ei koe kroonistunutta stressiä esimerkiksi kiputiloista johtuen.

Oppimisteoriasta ja siihen liittyvästä sanastosta on niin mainioita koosteita netissä (vaikkapa eläintenkouluttajana toimivan Anna Kilpeläisen sivustolla), etten ala tässä asiasta sen enempää päsmäröimään. Eläinten käyttäytymistiede eli etologia, jota hyödynnän väitöskirjassani, käyttää myös tätä käsitteistöä. Vilkaise joutessasi esimerkiksi etologian apulaisprofessori Karolina Westlundin sivustoa ja välillä siellä olevia ilmaisiakin luentoja videoineen.

Minun on kyllä myönnettävä, ettei oppimisteorian terminologia tartu päähän ihan ensilukemalla. Ei, vaikka Pavlovin koirista on puhuttu jo peruskoulussa aikanaan. Siksi liitän tähän vielä Eläinten hyvinvointikeskuksenkin oppaan aiheeseen liittyen. Kertaus jne.

Henkistä vastustusta aiheuttavat etenkin operantissa ehdollistumisessa eli tekemällä oppimisessa termit vahvistaminen ja rankaisu sekä niinkin tutut sanat kuin positiivinen ja negatiivinen. Tuosta edellä olevasta linkistä pääsette selvyyteen, mitä niillä tarkoitetaan, jos ette ole koirakoulussa vielä olleet. Minäkin olen termejä tänä keväänä yrittänyt päntätä päähäni.

Lähes viimeisenä havainnointikohteena väitöskirjaprojektin myötä tutustuin nimittäin myös itse vaihtelevalla menestyksellä positiiviseen vahvistamiseen ruokapalkkiolla hevosen kouluttamisessa. Nimenomaan tuo ruokapalkkion käyttö on minulle vierasta. Positiivista vahvistamista esimerkiksi rapsuttelemalla olen kyllä hyödyntänyt.

Usein minulla oli liikaa liikkuvia osia hallittavana (soppakauha yhdessä ja hevonen riimunnarussa toisessa kädessä, porkkananviipaleita taskussa, palkkasana mielessä), joten tekemisestä tuli lähinnä teknistä suorittamista. Ainakin näin alkuun. Ei voi kuin sanoa kiitos opettajille kärsivällisyydestä kanssani!

Negatiivinen vahvistaminen eli esimerkiksi paine-paineen poisto onnistuu hyvin niin maasta kuin erityisesti selästä käsin tehtävässä hevosen koulutuksessa. Toisinaan positiivista ja negatiivista vahvistamista voi yhdistää. Ja lopulta hevonen toimii niin sanotusti ajatuksen voimalla.

Avainsanat: oppimisteoria, hyvinvointi, hevonen, etologia, ruokapalkkio