Nykyilmasto tuo monin paikoin haasteita talvisiin ratsasteluihin, jos maneesia ei ole.
On tästä vuodenajasta silti ainakin pohjoisemmassa Suomessa paljon iloa niin hevosille kuin ihmisillekin. Hevosista useampi rakastaa lumessa piehtarointia, lumesta voi pyöritellä esteitä, sitä voi hevonen syödä halutessaan, ihminen voi rakentaa kauniita lumilyhtyjä kaikkien iloksi…
Itse muistelen väitöskirjan aineistoksi kirjoittamissani esseenovelleissa esimerkiksi estekursseja lumisilla kentillä, kahlaamista lumisissa metsissä ja laukkaamista lumisella pellolla.
Nykyilmasto tuo monin paikoin haasteita talvisiin ratsasteluihin, jos maneesia ei ole.
On tästä vuodenajasta silti ainakin pohjoisemmassa Suomessa paljon iloa niin hevosille kuin ihmisillekin. Hevosista useampi rakastaa lumessa piehtarointia, lumesta voi pyöritellä esteitä, sitä voi hevonen syödä halutessaan, ihminen voi rakentaa kauniita lumilyhtyjä kaikkien iloksi…
Itse muistelen väitöskirjan aineistoksi kirjoittamissani esseenovelleissa esimerkiksi estekursseja lumisilla kentillä, kahlaamista lumisissa metsissä ja laukkaamista lumisella pellolla.
Jos pakkasta on viikkotolkulla reilusti yli kaksikymmentä astetta, on syytä liikuttaa hevosia, mutta harkitusti. Ihmiselle tulee yleensä tosin aiemmin kylmä kuin hevoselle, mutta kummankin keuhkoista kannattaa pitää huolta.
Vuosikymmeniä sitten tuollaisilla keleillä kahlailin hevoseni kanssa usein lumessa ilman satulaa. Niin sanottuun pilkkihaalariin pukeutuneena. Käyntiä ja välillä vähän ravailua muodossa. Kiipeilyä. Lyhyessä ajassa tehoa tekemiseen.
Oden Hill, pisimpään ratsunani toiminut ruotsinpuoliverinen, ei koskaan kasvattanut todella pitkää talvikarvaa. Liekö syynä neljäsosa englannintäysveristä perimässä. Siten kovilla pakkasilla tai tuulilla Odenilla oli pakko pitää loimea tarhatessa. Haastavimmilla keleillä oli lyhennettävä lisäksi tarhausaikaa.
Pakkasilla oli hyvä tehdä erilaisia puomi- tai kavalettiharjoituksia, jumppailla, viilailla laukannostoja, peruutuksia, väistöjä, etu- ja takaosankäännöksiä sekä opetella uusia asioita. Jos vähän lauhtui, ja kyläteillä oli hyvä lumikerros, niitä pitkin ravaamalla ja laukkaamalla hoidettiin peruskuntokauden kunnon kohotusta ratsukon kummallekin osapuolelle.
Itseäni ei häirinnyt edes lumen putoilu niskaan metsäisessä maastossa puiden alta kulkiessa. Talvinen luonto oli niin kaunis, että se rauhoitti kiireistä sieluakin.
