Nykyisin kartetaan jo sanaa dominanssi tai nokkimisjärjestys hevosten yhteydessä, koska laumassa elävillä hevosilla johtajuus on usein tilannesidonnaista.
Elävässä elämässä totta oleva sosiaalinen hierarkia kesyhevoslaumassa liittyy usein resursseihin. Esimerkiksi siihen, onko kaikilla hevosilla yhtäläinen mahdollisuus päästä heinäkasan ääreen tarhassa tai riittävästi tilaa nukkua makuulla ja liikkua pihatossa.
Jotta ihminen pystyisi elämään ison eläimen, kuten hevosen kanssa, on hevosen mielestäni kunnioitettava tai tajuttava ihmisenkin reviiriä. Silloin tullaan väistämättä myös kysymykseen valtasuhteista ja siitä, että viime kädessä ihminen määrää monia asioita hevosen elämässä.
Nykyisin kartetaan jo sanaa dominanssi tai nokkimisjärjestys hevosten yhteydessä, koska laumassa elävillä hevosilla johtajuus on usein tilannesidonnaista.
Elävässä elämässä totta oleva sosiaalinen hierarkia kesyhevoslaumassa liittyy usein resursseihin. Esimerkiksi siihen, onko kaikilla hevosilla yhtäläinen mahdollisuus päästä heinäkasan ääreen tarhassa tai riittävästi tilaa nukkua makuulla ja liikkua pihatossa.
Jotta ihminen pystyisi elämään ison eläimen, kuten hevosen kanssa, on hevosen mielestäni kunnioitettava tai tajuttava ihmisenkin reviiriä. Silloin tullaan väistämättä myös kysymykseen valtasuhteista ja siitä, että viime kädessä ihminen määrää monia asioita hevosen elämässä.
Toki hevosihmisen on hyvä havaita myös hevosyksilön toivoma tilantarve.
Samalla tavoin kuin hevoslaumassa, hevosen ja ihmisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin vuoksi on hyvä, että molemmat tuntevat toistensa rajat eli sen tilan, jonka sisäpuolelle ei saa tulla ilman lupaa. On tärkeätä oppia lukemaan vastavuoroisesti toisiaan niin maasta kuin selästä käsin.
Joskus sanoista ei ole pitkä matka tekoihin, esimerkiksi silloin, jos tallipuhe kunnioituksen vaatimisesta hevoselta aiheuttaa sen kovakouraisempaa käsittelyä.
Keskusteluissa käytetyt sanat työkaveri, kilpakumppani tai vaikkapa kanssakulkija voivat johtaa parempaan lopputulokseen hevosen – ja ihmisenkin – hyvinvoinnin kannalta kuin puhe vaikkapa äksystä tammanretaleesta.
Hevos–ihmispareja väitöstutkimuksen aikana havainnoidessani löysin joskus rutiineja, jotka eivät aina olleet erityisen miellyttäviä hevoselle tai turvallisia ihmiselle. Havaitsin kuitenkin paljon erittäin mietittyjä toimintatapoja ja suurimman osan aikaa selkeää pyrkimystä toimia oikein ja hevosen hyvinvointia kunnioittaen. Jos se vain ymmärrettiin hevosen lajityypillisistä tarpeista lähtien.
Hevosten kanssa kaikki lähtee rauhasta, jota itse jo olen ehkä alkanut vähitellen hieman oppimaan: hengitä; lopeta ajoissa pyytäminen, jos et itse jaksa tai jommankumman keskittyminen herpaantuu; älä ylianalysoi, vaan tunnustele mennessäsi; toisaalta ajattele ennen ja jälkeen hevosen kanssa olemisen; älä turhaan toista, jos mikä ei toimi, muuta jotain.
Arjessa toimiminen on toisinaan automaattista oman toiminnan korjaamista, ja välillä taas pitää pohtia hetki ennen kuin tajuaa.
