On ollut ilo palata taas aktiivisemmin ratsastusurheilun seuraajaksi väitöskirjatutkimukseni ansiosta. Jonkinlainen sivussa oleminen Oden Hillin lopettamisen myötä (noin 25 vuotta sitten) ja muiden kiireiden takia teki toisaalta hyvää tälle väitöskirjalle. Ja kirjoittamilleni esseenovelleille.
Kun aloitin tutkimustani varten havainnoinnit, tuntui, että näin vähän ulkopuolisemmin silmin hevosmaailmamme asioita ja nykytilaa. En ollut kuplan marinoima. En myöskään tuntenut nykyistä kilparatsastajasukupolvea.
Ihmettelin avoimesti uusia ratsastuksen lajeja, varusteita ja tapoja toimia. Saatoin väitöskirjan siivellä esittää surutta niin sanottuja hölmöjä kysymyksiä tutuillekin hevosihmisille. Ja kuulla, millaisia vastauksia saan eri ihmisiltä. En ole etsinyt aina edes oikeata ja väärää, tai halunnut arvottaa kenenkään toimintaa, vaan kuunnella ja yrittää ymmärtää.
On ollut ilo palata taas aktiivisemmin ratsastusurheilun seuraajaksi väitöskirjatutkimukseni ansiosta. Jonkinlainen sivussa oleminen Oden Hillin lopettamisen myötä (noin 25 vuotta sitten) ja muiden kiireiden takia teki toisaalta hyvää tälle väitöskirjalle. Ja kirjoittamilleni esseenovelleille.
Kun aloitin tutkimustani varten havainnoinnit, tuntui, että näin vähän ulkopuolisemmin silmin hevosmaailmamme asioita ja nykytilaa. En ollut kuplan marinoima. En myöskään tuntenut nykyistä kilparatsastajasukupolvea.
Ihmettelin avoimesti uusia ratsastuksen lajeja, varusteita ja tapoja toimia. Saatoin väitöskirjan siivellä esittää surutta niin sanottuja hölmöjä kysymyksiä tutuillekin hevosihmisille. Ja kuulla, millaisia vastauksia saan eri ihmisiltä. En ole etsinyt aina edes oikeata ja väärää, tai halunnut arvottaa kenenkään toimintaa, vaan kuunnella ja yrittää ymmärtää.
Minähän en haastatellut ketään tähän tutkimukseen, mutta on ollut silti tärkeätä tietää tämän päivän toimintatavoista tai uusista kilpailusäännöistä. Paljon on muuttunut esimerkiksi hevosten ruokinnassa, eläinlääketieteessä ja koulutuksessa harrastukseni alkuajoista. Oppimistakin on siis riittänyt.
Välillä käydessäni ratsastamassa uusilla talleilla tiedustelin sellaistakin, minkä lähtökohtaisesti tiesin. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tallilla tallin tavoilla. Ja jos vielä sain selostuksen siitä, miksi jotakin tehdään, sitä kiinnostavampaa. Toisinaan kyselemiseni taustalla saattoi olla se, etten enää ehdoin tahdoin halua asettaa itseäni loukkaantumisvaaraan.
Silloin tällöin tajusin jälkikäteen, että joidenkin silmissä olin varmaan tietämätön tätiratsastaja – ja on myönnettävä, että usein suostuin siihen mainioon rooliin. Ja kiitos! Toivottavasti myös auttajille tuli hyvä mieli.
Suurin osa tapaamistani ihmisistähän ei tuntenut taustaani. Kilparatsastajavuosistani kun on jo niin kauan aikaa (ja sen kyllä itsekin huomaa hevosten kanssa).
Olin vain joku yliopistotyyppi, joka saapui kynän ja paperin tai näppiksen kanssa istumaan käytävän tai kentän laidalle. Ja saattoi vielä havainnoinnin jälkeen kysellä ihan itsestäänselvyyksiä lajista.
Tuli yllätyksiäkin matkan varrella, kun joku muisti vaikkapa Oden Hillin viime vuosituhannen puolelta. Tuohon tematiikkaan palaan yhdessä esseenovellissani.