Itsenäinen Suomi saavutti 97 vuoden iän 6. joulukuuta. Itsenäisyyspäivän juhlallisuudet veivät minut Helsingin tuomiokirkosta juhlavastaanotolle uudistettuun Presidentinlinnaan.
Linnan juhlat olivat tällä erää minulle viimeiset. Tapasin taas uusia ja vanhoja tuttuja. Kuvaan päädyimme mm. 101-vuotiaan sotiemme veteraanin Hannes Hynösen kanssa. Hänhän on syntynyt ja nuoruutensa viettänyt Joroisissa; juttua olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa.
Äitini Milja Komin tekemä kierrätyspuku sai taas kehuja osakseen. Myös pukuihin liittyviä tarinoita jäädään kuulemma kaipaamaan.
Tänä vuonna puvun pohjana oli Miljan vuoden 1993 Linnan juhliin itselleen tekemä musta silkkipuku, jonka hän oli sittemmin muokannut hameeksi ja jakuksi. Pukuun hän yhdisti noin 10 vuotta sitten ulkokirpparin asfaltilta pelastamansa Orimattilan kansallispuvun hameosan. Ja kun kangas meinasi käydä naftiksi, tarvittiin vielä pätkä pliseerattua punaista mekkoa äitini nuoruuden vuosilta.
Viikkoa aiemmin osallistuin eduskunnan Kauhajoelle vuonna 1939 siirtymisen muistotapahtumaan. Talvisodan syttymisestä tuli kuluneeksi 75 vuotta ja voin vain kuvitella tuon matkan taittuneen tuolloin paljon vakavammissa tunnelmissa.
Suomalaiset osaavat arvostaa veteraanien ja koko sota-ajan sukupolven työtä. Merkkipäivien ansiosta ajatukset ovat viipyilleet heidän uhrauksissaan tiheään. Veteraaniperinteen vaaliminen on tärkeää, jotta viesti kulkee vaikka sukupolvet ja vetovastuu vaihtuvatkin.
Sotiemme veteraanien asiat ovat olleet esillä myös eduskunnan päätöksenteossa. Eduskuntaryhmien puheenjohtajat tekivät lakialoitteen, jonka myötä valtio tulee korvaamaan kunnan tai kuntayhtymän järjestämistä sosiaali- ja terveydenhuollon avopalveluista aiheutuvat kustannukset myös 15 prosentin sotainvalideille ensi vuodesta lähtien.
Tähän asti kompastuskivenä on ollut nimenomaan lievempiasteisten sotainvalidien pääsy kunnallisiin sosiaalihuollon avopalveluihin. Vaikka 15 prosentin invalideille tämä kustannus tullaan jatkossa kattamaan, jäävät 10 prosentin invalidit yhä väliinputoajiksi.
Kotipalveluista osa on taattu lailla kaikille ikäihmisille, mutta rahoitusvastuu vanhuspalvelu- ja sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista on kunnilla, eikä sotilasvammalain tapaan valtiolla.
Lisäksi moni invalidistatukseton sotaveteraani saa kotipalveluita, jotka rahoitetaan veteraanikuntoutusmäärärahalla. Tätä määrärahaa ei voi puolestaan käyttää sotainvalidien palvelujen rahoittamiseen.
Jatkossakin on siis mahdollista, että 10 prosentin invalidien saamat avopalvelut olisivat huonommat kuin veteraanien, joilla ei ole invalidistatusta. Lievempivammaisten sotainvalidien erona veteraaneihin on toki elinkorko, jota veteraanit eivät saa. Riippuen kotipalveluiden käyttöasteesta voivat veteraanien edut kuitenkin ylittää joidenkin sotainvalidien etuisuudet.
Sotilasvammalaki on liikkunut asteittain kohti haluttua tulosta. Toivon, että ensi vuonna haitta-asteraja lasketaan vielä yhden viiden prosenttiyksikön verran 10 prosenttiin ja kaikki invalidit saavat veteraanien veroiset kotipalvelut.
