Parhaillaan vietetään luomuviikkoa. Luomun nimikkoviikolla nostetaan esiin oikeudenmukaisen ruoantuotannon ja monipuolisen ruokayrittäjyyden merkitys.

Tutkimus suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteista kertoo, että luomutuotteiden suosio on kasvanut hieman viimeisen vuoden aikana. 43 prosenttia aikoo valita entistä useammin luomutuotteita tulevaisuudessa. Vuosi sitten näin arvioi 38 prosenttia.

Kuluttajien kasvava kiinnostus luomuun on mahdollistanut luomutilojen määrän jatkuvan kasvun vuodesta 2008. Nykyään Suomessa on noin 4 300 luomutilaa, siis reilu seitsemän prosenttia tiloista.

Myös tilakoko on kasvanut. Se on nyt keskimäärin 48 hehtaaria, mikä tekee keskiverto luomutilasta peltoalaltaan hieman suuremman kuin tavanomainen tila. Suomen peltoalasta noin yhdeksän prosenttia on luomutuotantoa.

Luomutuotteita tulisi saada enemmän markkinoille asti: etenkin lihatuotteita kysellään. Toivotaan, ettei luomun säädösuudistus EU:ssa aseta kapuloita nykykäytännön rattaisiin.

Jos puhutaan globaalista ruoantuotannon kestävyydestä, ei ole kuitenkaan järkevää asettaa luomu- ja tavanomaista tuotantoa vastakkain. Molempia tarvitaan, jotta ihmiskunnan ruokatarpeet voidaan tyydyttää. Tavanomaisessa viljelyssä satotasot ovat paikoin korkeampia, mutta toisaalta luomutuotannon menetelmät ovat maapallon kantokyvyn kannalta suotuisampia.

Keskeinen kysymys on ravinteiden kierrätys. Kestävä ruoantuotanto on pelkistetysti sitä, että ravinteet kiertävät hallitusti. Hyvin yksinkertainen esimerkki tällaisesta kierrättämisestä on kompostin käyttäminen lannoitteena.

Kuten suomalaisten ruoka- ja maatalousasenteetkin kertovat, puhdas, ekologinen ja eettinen ruoka kiinnostavat meitä. Ruoanlaitto ja jopa tietynlainen kokkaushifistely on nostanut päätään niin aikuisten kuin lasten harrastuksena. Televisio ja internet pursuavat ruoan ympärille keskittyneitä viihdesisältöjä. Silti tuntuu, että kiinnostus ei yllä aina pintaa syvemmälle tai alkutuotantoon. Aika iso osa suomalaisista on vieraantunut juurista – siitä millaista on elää luonnon kanssa vastavuoroisessa suhteessa.

Vai mistä kertoo se, että Suomessa heitetään henkilöä kohden 24 kiloa ruokaa roskiin vuodessa? Me kaikki kuulumme ravinne- ja ruokaketjuun – tekemisillämme on väliä.

On selvää, että tarvitsemme ohjauskeinoja ravinteiden kierrättämiseksi. Mutta haastetta ei ole heitetty vain valtiovallalle tai viljelijöille. Se on viskattu meille kaikille: suositaan lähiruokaa, kulutetaan energiaa säästeliäästi, ostetaan vähemmän ja laadukkaampaa, kerätään luonnosta talteen ruokasadot, kierrätetään ja vähennetään jätettä.