Elämme digitalisoituneessa yhteiskunnassa. Tiedot ja prosessit ovat siirtyneet fyysisestä muodosta digitaaliseen, bittien maailmaan. Se on helpottanut ja nopeuttanut lukemattomia arjen tasolla tapahtuvia prosesseja sähkönjakelusta pankkien toimintaan. Uusien mahdollisuuksien kääntöpuolena on riippuvuuden kasvu bittimaailmaan. Se on puolestaan lisännyt järjestelmiemme haavoittuvaisuutta.

Digitaaliseen maailmaan ja talouteen liittyy olennaisesti kyberturvallisuus. Kyberturvallisuus kalskahtaa jo sanana ennemmin negatiivisesti kuin positiivisesti latautuneelta. Niin aiheesta uutisointi kuin kyberstrategiatkin keskittyvät kyberuhkien välttelyyn ja torjumiseen.

Toki kyberturvallisuus on pitkälti todellisiin kyberuhkiin varautumista, mutta kybermaailma sinänsä tarjoaa yrityksille, hallinnoille ja muille organisaatioille jatkuvasti lisää mahdollisuuksia toiminnan laajentamiseen, tehostamiseen ja uusien palveluiden kehittämiseen. Kybermaailman mahdollisuudet ja uhkat koskevat myös yksittäisiä kuluttajia, jokaista meitä.

Siinä missä biotaloudesta ja cleantechista on viime aikoina puhuttu Suomen talouden vetureina, olisi listaan syytä lisätä digitaalitalous.

Suomi tunnetaan ICT- ja tietoturvaosaamisestaan, vaikka välillä Viro tuntuukin vilistäneen ohitsemme ketteryydellään. Olemme myös maantieteellisesti sopivasti sijoittuneita Aasian, Venäjän ja Keski-Euroopan solmukohtaan. Investointeja digitaalitalouden vauhdittamiseksi on jo käynnissä ja käynnistymässä. Yksi suuri tulevaisuuden hanke on Suomen ja Saksan välille rakennettava merenalainen tietoliikennekaapeli, jolle hallitus on myöntänyt alustavasti rahoituksen.

Tietoverkkojen kapasiteetin vahvistaminen tähtää siihen, että Suomessa on jatkossakin nopeat, huoltovarmat ja tietoturvalliset verkot. Näillä eväillä Suomeen houkutellaan esimerkiksi pilvipalveluja tarjoavia yrityksiä. Nykyisellään Suomessa sijaitsevat jo Googlen ja venäläisen hakukoneyhtiö Yandexin datakeskukset. Lisäksi uusia suunnitelmia versoaa ainakin Helsingin maaperällä. Edellä mainittujen jättitoimijoiden perässä on Suomeen ennustettu rantautuvan myös niin Microsoftin kuin aasialaisfirmojen datakeskuksia.

Datakeskusten ei tarvitse sijaita ihmismassojen äärellä. Tärkeämpää on luotettava sähkö- ja tietoverkko sekä ylipäätään vakaa ja toimiva yhteiskunta luotettavine instituutioineen. Myös Suomen viileä ilmasto on otollinen, sillä se vähentää kuumien datakeskusten jäähdytystarvetta. Nämä ovat olleet syitä, miksi Suomi on houkuttanut alan toimijoita.

Syksyllä odotamme eduskuntaan ja osaltani myös ulkoasiainvaliokuntaan uuden kyberlainsäädännön esityksiä. Lainsäädännössä keskeistä on tasapainoilu yksityisyydensuojan ja turvallisuuden välillä. 

Kyberstrategiamme mukaan Suomi on vuonna 2016 edelläkävijä kyberuhkiin varautumisessa ja häiriötilanteiden hallinnassa.

Toivon, että valmisteilla olevat lakikokonaisuudet ovat riittävän mutta eivät liian järeitä. Monessa maassa vaaditaan parhaillaan verkkourkinnan vähentämistä. Tarkoitan siis sitä, että turvallisuusviranomaisten tiedonhankintaa koskevien toimintavaltuuksien tulee olla selvät, mutta ei niin laajat, että tietoliikenteen asiakkaat karsastaisivat urkintaa. Tällöin Suomella on mahdollisuus olla ei vain kyberuhkien, vaan myös -mahdollisuuksien edelläkävijä.