Uutiskesä on ollut poikkeuksellisen kansainvälinen. Valitettavasti se on ollut sitä ikävien uutisten vuoksi. Afganistanissa surmattujen suomalaisten avustustyöntekijöiden kohtalo on riipaiseva ja tuntuu erityisen väärältä. Israelin ja palestiinalaisten loppumattomalta tuntuva konflikti kärjistyi verisemmäksi kuin vähään aikaan. Syyriasta kantautuneisiin kuolonuutisiin on moni jo turtunut.

Kaikista tiiviimmin Euroopan katse on ollut kohdistettuna Ukrainaan. Kriisin vakavuus kävi selväksi jo keväällä, mutta malesialaisen matkustajakoneen ampuminen alas Itä-Ukrainassa laajensi osallisten määrän uudelle tasolle.

Ukraina on sisällissodassa. Lentoturma on lisännyt painetta kattilassa. Toivottavasti siinäkin mielessä, että kriisin raukeamiseen tähtäävät neuvottelut saisivat vauhtia.

Uusi presidentti ei tunnu saaneen käynnistettyä vuoropuhelua Ukrainan itäosien asukkaiden kanssa. EU:n näkemys on, että Venäjä-mieliset separatistit ovat osin raskaasti aseistettuja ja liikkuvat Venäjän rajan molemmin puolin. Venäjällä on suuri vastuu siinä, että rauhanprosessi etenisi.

Suomessa Ukrainan kriisi näyttäytyy lähinnä kahdessa valossa. Ensiksikin se on käynnistänyt vilkkaan turvallisuuskeskustelun, jossa Nato-debatoinnilla on ollut dominoiva osuus. Toiseksi Venäjää kohtaan esitetyt pakotteet ovat vaikuttamassa Suomeen vastapakotteista puhumattakaan.

Keskustassa vaadimme, että pakotteiden vaikutuksista taloudellemme sekä siitä, miten hallitus on toiminut pakotteiden sisällöstä päätettäessä, on annettava eduskunnalle tarkemmat tiedot. Muutenkin tuntuu, että oppositio on ottanut alusta lähtien asian vakavammin kuin hallitus. Kesän ylimääräisten valiokuntakokousten lisäksi kokonaistilanteesta annettaneen eduskunnalle pääministerin ilmoitus heti syksyllä.

Ukrainan tapahtumat ovat puhaltaneet voimakkaasti henkiin Suomessa myös hieman uinuneen Nato-keskustelun. Tuulta ovat olleet puhaltamassa etunenässä eräät Nato-myönteiset kokoomuspoliitikot, mutta myös monet paljon kriisin yhteydessä palstatilaa saaneet tutkijat. On todettava sekin, että erityisen paljon media on halunnut antaa tilaa juuri niiden tutkijoiden näkemyksille, joilla on ollut myönteinen Nato-kanta. Näin on saatu muodostettua raflaavia otsikkoja ja vastakkainasetteluja.

Keskustan Nato-linja on maltillinen ja perustuu puoluekokouksen päätöksiin. Emme ole viemässä Suomea suin surmin sotilasliittoon. Meidän tulee ajatella, mitä Suomi voi tehdä estääkseen kriisit tai eliminoidakseen sen riskin, että olemme silloin tulilinjalla, jos ulkopoliittinen uhka eskaloituu.

Ulkopolitiikalla tuppaa olemaan erityisesti maakuntien pohjimmaisissa riveissä negatiivinen kaiku. Jos hoidat osana kansanedustajan työtäsi kansainvälisiä tehtäviä tai annat lausuntoja ulkopolitiikan asioista, on se pois ”omien äänestäjien” asioiden hoidosta. Kokemuksesta voin sanoa, että näitä asioita voi ja pitää hoitaa rinnakkain. Se, että kotimaan politikoilla on ymmärrystä kansainvälisistä asioista, on pelkästään hyvä asia. Ja jotta on ymmärrystä, täytyy asioihin perehtyä käytännössäkin.

Suomen kokoisella – jos minkään kokoisella – maalla ei ole varaa ylenkatsoa ulkopolitiikan ja kansainvälisen osallistumisen merkitystä. Vaikka moni globaali asiakokonaisuus vaikuttaa kasvottomalta, hoitavat niitä maiden tai muiden organisaatioiden edustajina aina lopulta ihmiset.

Nostan hattua kansainvälisesti aktiivisille kollegoilleni sekä kaikille Suomesta kansainvälisiin tehtäviin maailmalle lähteneille avustustyöntekijöistä rauhanturvaajiin. Se, että suomalaisia palvelee tärkeissä tehtävissä ympäri maailman, on koko maalle tärkeää diplomatiaa. Erityiset onnen toivotukset tällä erää ansaitsee ex-pääministeri Mari Kiviniemi, jolle avautui ansaitusti tie arvostettuun tehtävään OECD:n apulaispääsihteeriksi. Onnea matkaan Mari!