Kiinan kehitys BKT:llä mitattuna on ollut viimeiset 20 vuotta menestystarina. Niin sanotun turbotalouden kultaiset vuodet ovat ohi, mutta hidastunutkin kasvu tulee olemaan parempaa kuin esimerkiksi EU-maissa, USA:ssa tai Japanissa.

Kiinan tilannetta vaikeuttaa, että se on riippuvainen investoinneista ja viennistä. Yksityinen kulutus on maassa likipitäen romahtanut. Lisäksi työikäisen väestön määrä on jo saavuttanut huippunsa. On selvää, että vanha kasvumalli suuntaa karille, mikäli kotimaista kulutusta ei saada kasvuun. Se vaatii monenlaisia uudistuksia. Taloudellisetkaan uudistukset eivät välttämättä riitä, sillä kansa tulee ennemmin tai myöhemmin vaatimaan oikeusvaltiota ja siihen liittyviä oikeuksia, turvaa sekä vapauksia.

BKT on mittarina sikäli armollinen (tai toisaalta armoton), ettei se kerro vaurauden lisääntymisen jakosuhteesta mitään. Rikastuvatko rikkaat ja köyhät köyhtyvät? Vai onko Kiina viimein saamassa laajan hyvin toimeentulevan keskiluokan?

Vaikka kiinalainen keskiluokka paisuu, on yksi kommunistisen puoleen suurimmista haasteista nimenomaan yhteiskunnan eriarvoisuuden kasvu. Kiinan hallinto tietää, mitä pitäisi tehdä, mutta se on vaikeaa: talouden todellinen rakennemuutos uhkaisi monen vaikutusvaltaisen tahon saavutettuja etuja ja johtaisi todennäköisesti myös taloustaantumaan.

Jos Kiina kuitenkin panostaa vain tuotantoon, eikä kulutukseen, riskeeraa se ajan myötä koko puolueen valta-aseman. Tällä hetkellä kiinalaisten säästöaste on korkea, sillä rahaa tulee säästää asuntoon, lasten koulutukseen sekä sairas- ja eläkepäiviä varten. Lieneekin tosiasia, että kulutusta on pakko stimuloida vahvemmalla sosiaaliturvajärjestelmällä.

Kommunistinen puolue on luvannut uudistuksia. Vajaa vuosi sitten julkistettu rakenneuudistuspaketti sisältää kunnianhimoisiakin uudistuksia, jotka lisäisivät kansalaisten oikeuksia ja lisäisivät verokertymää. Moni uudistuksista on ollut tosin tekeillä jo ennen julkistusta. Esimerkiksi valtionyhtiöiden velvoittamista maksamaan aiempaa isompi osa voitoistaan osinkoina valtiolle ja kansalliselle sosiaaliturvarahastolle on valmisteltu jo pitkään.

Moni taho onkin kuitannut reformilistan Kiinan näennäisenä vastauksena EU:n ja USA:n esittämään kritiikkiin.

Aika näyttää, miten ja milloin uudistukset toteutetaan. Uudistusten tie on vaikea, sillä ne osuvat kovin lähelle poliittisen järjestelmän ydintä. Valtionyhtiöiden hallitseva asema, keskusvallan ja paikallishallintojen tulonjako sekä puoluevaltion kontrolli oikeusjärjestelmästä ovat nimenomaan olleet kommunistiseen puolueen aseman tae. Nyt niitä pitäisi uudistaa niin, ettei se vaikuttaisi puolueen valtaan.