Viikonloppu vierähti Turussa ja Lappeenrannassa. Turussa järjestettiin Suomen Keskustan puoluekokous. Olin itse paikalla vain osan aikaa, koska puoluekokouksemme meni päällekkäin toisen ison tapahtuman, Karjalan liiton kesäjuhlien kanssa.
Puoluekokouksessamme oli taas tuhatmäärin immeisiä ympäri Suomea. Lauantaina oli kansanliikkeen aika kertoa, ketkä puoluelaivaa ohjaavat puheenjohtajistossa ja puoluesihteerinä. Valinnat olivat varmasti jälleen kerran aikaan sopivia.
Hyviä ehdokkaita oli tarjolla, mikä on tulevaisuuteen katsovan puolueen kannalta hieno juttu. Ilmeisesti eurovaalien johdosta ilmoittautumisia alkoi tosin tulla aika viime tingassa, joten kaikki eivät ehtineet ehdokkaisiin ehkä riittävästi tutustua.
Turussa oli hieno tunnelma, kuten sunnuntaina Lappeenrannassakin! Matkustin sinne siis haastelemaan 66. Karjalaisille kesäjuhlille. Lippumarssia oli saapunut katsomaan runsaslukuinen yleisö koko matkan varrelle. Ohjelmaa oli ollut runsain mitoin perjantaista alkaen.
Pääjuhlan ohjelmassa oli tällä kertaa perinteisten suurkuoron ja urheilukentän täyttävien kansantanssiryhmien lisäksi mm. entisen maakuntajohtajamme Matti Viialaisen tervetulotoivotus Etelä-Karjalaan. Juhlapuheena oli kirjailija Laila Hirvisaaren koskettava tarina. Hän kertoi siinä tunnelmiaan ja muistikuviaan lapsuuden kesästä vuonna 1944, siis seitsemänkymmenen vuoden takaisesta evakkomatkasta ja asutuksestakin.
Samaa asiaa sain seurata Jokelan Karjalaisten kesäteatterin erikoisnäytöksessä Tuusulassa suurhyökkäyksen alkamisen merkkipäivänä 9.6. klo 5.55. Istuimme kummitätini ja kansanedustaja Antti Kaikkosen kanssa katsomossa aamutuimaan muun väen seassa. Halusimme tietyllä tavalla osoittaa kunnioitusta kaikkia silloin maamme itsenäisyyden puolesta taistelleita, mutta myös evakkoon lähtemään joutuneita kohtaan.
Olen itsekin toiminut Karjalan Liiton liittovaltuustossa, jossa Antti nyt jatkaa varapuheenjohtajana. Nykyisin liitto on enemmän kulttuurin ja perinteen vaalija, mutta syntyessään talvisodan jälkeen sillä oli hyvin pragmaattinen tehtävä edunvalvojana siirtoväen asutuksessa ja menetetyn omaisuuden korvaamisessa. Liiton entistä puheenjohtajaa, valtioneuvos Johannes Virolaista lainatakseni, oli Karjalan Liitto "itsenäisten ja itsepäisten karjalaisten taistelujärjestö".
Sunnuntaina Turun puoluekokouksen pääjuhlassa muisteltiin muuten myös Virolaisen aikaa. Hänen syntymästään kun tuli tämän vuoden tammikuussa kuluneeksi 100 vuotta. Merkkivuotta juhlistamaan julkaistiin talvella teos ”Johannes Virolainen 1914 – 2000”.
Virolainen oli Maalaisliitto-Keskustapuolueen pitkäaikainen puheenjohtaja ja hänellä on edelleen ministeripäivien osalta Suomen ennätys. Samalla hän ehti myös panostaa kansainväliseen politiikkaan toimien vuosina 1982–1983 Maailman parlamenttien välisen järjestön IPU:n puheenjohtajana.
Kesäkokoukset ja -juhlat ovat aina hienoja hengennostatustapahtumia, joista tulee lähdettyä hyväntuulisena kotimatkalle. Usein törmää myös ihmisiin, joita harvoin muulloin ehtii näkemään yhtä rennoissa merkeissä.
