Suomalaisten äänestysaktiivisuus näyttää jumiutuneen eurovaaleissa 40 prosenttiin. Poikkeuksen tekevät Suomen ensimmäiset eurovaalit vuonna 1996, jolloin äänestysinto nousi lähelle 60 prosenttia yhtä aikaa pidettyjen kuntavaalien myötä.
Suomalaiset äänestävät eurovaaleissa huomattavasti laiskemmin kuin pohjoismainen viiteryhmämme: Ruotsissa äänioikeuttaan käytti 49 prosenttia ja Tanskassa 56 prosenttia. Suomen ja Tanskan äänestysaktiivisuuden ero on 15 prosenttiyksikköä! Suomessa kiinnostus eurovaaleihin näyttääkin olevan enemmän linjassa Itä-Euroopan maiden kanssa. Tässä on äänioikeutetuilla osaltaan peiliin katsomisen paikka.
Mitä voisimme tehdä saadaksemme kansalaisten kiinnostuksen kasvuun ja äänestysaktiivisuuden vähintään kansallisten vaalien tasolle?
Vastuuta tehtävästä voi varmasti sälyttää niin poliitikkojen, puolueorganisaatioiden kuin median vastuulle. EU-päätöksenteko näyttäytyy Suomen mediassa varsin kasvottomana: ”EU:ssa päätettiin sitä ja tätä”. Kuka päätti? Parlamentti vai komissio? Miten suomalais-mepit ja heidän ryhmittymänsä äänestivät?
Liika politiikan henkilöityminen ei tietenkään ole oikea suunta, mutta soisin EU:ssa tehtävän päätöksenteon näkyvän yksityiskohtaisemmin mediassa. Väitän, että kansalaiset kyllä haluavat tietää, mitä asioita heidän Brysseliin äänestämänsä mepit ajavat, jos tieto vain tarjoillaan heille ymmärrettävässä muodossa. Poliitikkojen ja heidän taustaryhmiensä vastuulle jää tiedottaa mediaa tekemisistään. Toimittajan työnsarka poimia päätöksenteosta olennaisin tieto tiedotteiden ja EU-asiakirjojen perusteella on suuri, mutta pätevälle politiikan toimittajalle tuskin kuitenkaan mahdoton.
Uskon myös äänestysaktiivisuuden nostamiseen teknisin keinoin. Erinäisiä vaalikysymyksiä pohtinut toimikunta esitti vastikään, että huhtikuun kolmannesta viikonlopusta tehtäisiin kansanvallan viikonloppu. Oikeaan rytmiin päästäisiin, jos seuraavia kuntavaaleja lykättäisiin puolella vuodella syksystä kevääseen ja nykyisen presidentin toimikautta pidennettäisiin muutamalla kuukaudella. Yleinen kevätvaali-rytmitys palvelisi eurovaalejakin, vaikka ne säilyisivät edelleen toukokuussa.
Sen sijaan vaalipiirien suurentaminen ja vähentäminen eivät ole omiaan lisäämään äänestysaktiivisuutta. Hallitus haluaa nyt kuitenkin muuttaa piirien vähimmäismääräksi yhdeksän ja enimmäismääräksi 12. Tällä hetkellä Manner-Suomi jaetaan eduskuntavaaleissa perustuslain mukaan vähintään 12 ja enintään 18 vaalipiiriin.
Piirien vähentäminen heikentää alueellista edustavuutta, etäännyttää kansalaisia päätöksentekijöistä, lisää kampanjoiden kustannuksia ja suosii siten varakkaampia, valmiiksi tunnettuja sekä suurista asutuskeskuksista tulevia ehdokkaita. Tässäkö hallituksen resepti kansalaisten vaikuttavuuden ja demokratian lisäämiseen?
Perustuslain muutokseen tarvitaan onneksi päätökset kahdella vaalikaudella, joten esitys hyväksytään vain, jos seuraavien eduskuntavaalien jälkeen sitä kannattaa muuttumattomana kaksi kolmasosaa eduskunnasta.
