”Kuten nimikin sanoo, nuori on nuori. Näin ollen hänellä ei voi käytännössä juurikaan olla kokemusta työelämästä, toisin kuin työpaikkailmoituksissa usein toivotaan. Sen sijaan hänellä voi, ja tuleekin olla, avoin ja utelias asenne, halu oppia uutta, kyky innostua ja innostaa, kehittää ja kehittyä.” Erkki Järvinen, Tikkurilan toimitusjohtaja Nuorisofoorumin julkaisussa ”Asenteella töihin – mutta miten? Nuoret ja työnantajat yhteisen pulman edessä”

Kesätyöt ovat tärkeä mahdollisuus nuorille hankkia elämän ensimmäiset työkokemukset. Kesätöihin voi päästä, vaikka työkokemusta ei olisi vielä kertynytkään. Toisaalta kesätöitä ja -työnhakijoita on moneen junaan: toiset paikoista vaativat ammattitaitoisia kesätuuraajia ja noille paikoille palkataan jo pitempään opiskelleita tai kenties alan työkokemustakin omaavia nuoria.

Tässä vaiheessa kevättä perus- ja toisen asteen oppilailla on jo tieto, onnistiko kesätyönhaussa tänä vuonna. Korkeakouluopiskelijat ovat puolestaan siirtyneet luentosaleista työntekoon tienaamaan rahaa ja työkokemusta.

Kesä merkitsee ehkä taukoa päätoimisesta opiskelusta, mutta laakereille ei jäädä lepäämään: Moni siirtyy pitempään päivään samassa työpaikassa, jossa on tottunut ahertamaan iltoja ja viikonloppuja pitkin lukuvuotta. Toisille kesätyö tuo mukanaan isomman elämänmuutoksen, totuttautumisen kokonaan uuteen työympäristöön ja kenties myös hetkellisen muuton vieraalle paikkakunnalle.

Koska taloudellinen tilanne on huono, ei kesätöitäkään ole tarjolla entiseen malliin. Kesätöihin nimenomaan päästään, ei jouduta.

Ilahtuneena olen lukenut nuorista, joita töiden saatavuus ei ole lannistanut: on perustettu esimerkiksi kesäkioskeja, kirppareita tai myyty deli-tuotteita linja-autoreiteillä. Vaikka työstä ei pitempiaikaiseksi elinkeinoksi olisikaan, kukapa tulevaisuuden työnantaja ei tällaista oma-aloitteisuutta myöhemmin arvostaisi! 4H-yritys on muuten yksi mahdollisuus panna pystyyn kesäyritys ilman oikean yrityksen byrokratiaa.

Monipuolisen työkokemuksen merkitystä ei voi vähätellä. Ei kannata sortua synkkyyteen, jos oman alan töiden löytäminen opiskeluaikana ottaa kavereita kovemmalle. Olen kuullut monen työantajan suusta, kuinka niin sanottujen hanttihommien puuttuminen työnhakijan ansioluettelosta herättää epäilykset. Moninainen työhistoria on rikkaus ja kertoo työntekijän asenteesta enemmän kuin yksikään tutkinto tai arvosana.

Siinä missä ammattitaitoa tulee ja voi kehittää vuosien saatossa, ei kannata myöskään unohtaa vuorovaikutuksen, oma-aloitteisuuden ja asenteen merkitystä. Näiden työelämätaitojen harjaannuttaminen on aivan yhtä tärkeää ja niiden opiskelu ei ole riippuvainen opinahjosta, vaan halusta kehittyä ihmisenä.