Kauppapolitiikka puhuttaa pitkästä aikaa. Suuria aiheita ovat olleet paitsi yleinen huoli Suomen kilpailukyvystä ja viennin menestyksestä, myös Ukrainan kriisiä seurannut Venäjä-pakotteiden sopiminen ja niiden vaikutusten arviointi. Lisäksi EU:n ja Yhdysvaltojen välinen kauppa- ja investointisopimus (Transatlantic Trade and Investment Partnership, TTIP) on ollut vahvasti esillä.

TTIP:ssä yhdistyvät edellä mainitut näkökulmat kauppapolitiikkaan: Suomen talous tarvitsee kasvua ja sitä on luonnollista hakea USA:n markkinoilta, sillä USA on ylivoimaisesti EU:n tärkein markkina-alue. Suomelle USA on tavarakaupassa kuudenneksi tärkein sekä palveluissa toiseksi tärkein kauppakumppani. Tahtomattakin TTIP:n tärkeys korostuu nimenomaan nyt, kun meille merkittävän kauppakumppanin Venäjän oikukkuus on pinnalla ja kukaan ei pysty arvioimaan Ukrainan kriisin ja sen seurausten kestoa.

Vaikka TTIP:n vaikutusten ennustaminen on sopimuksen keskeneräisyyden vuoksi mahdotonta, voidaan pitää varmana, että sillä on EU-alueen kauppaa edistävä vaikutus. Sitä todella tarvitaan, sillä siinä missä Kiinan tuonti ja vienti ovat lisääntyneet jokaisella vuosineljänneksellä viimeisen kahden vuoden ajan, on trendi Euroopassa ja Yhdysvalloissa ollut toisensuuntainen.

Kauppa- ja investointisopimuksessa on kyse kaupan esteiden purkamisesta: markkinoillepääsystä, sääntelykysymyksistä ja tullien ulkopuolista esteistä. Lisäksi neuvotellaan globaaleista säännöistä.

Esimerkiksi USA:n elintarvikkeille asettamat tullit ovat hyvin korkeat. Sopimuksen myötä korkealaatuisia eurooppalaisia elintarvikkeita on edullisempaa viedä USA:an. USA:ssa on perinteisesti myös vaalittu vahvasti kotimaista teollisuustuotantoa ja suojattu sitä tiukin kotimaisuus- ja osavaltiokohtaisin kriteerein: USA hankkisi esimerkiksi jäänmurtajia Suomesta useita kertoja edullisemminkin kuin se pystyy niitä itse valmistamaan, mutta ikivanhat säädökset estävät pääsyn markkinoille.

Kaikista perinteikkäimpiin säädöksiin ei kajottane tälläkään kertaa, mutta mahdollisuuksia kaupan avaamiseen löytyy paljon. Lisäksi on tärkeää, että EU:n ja USA:n välillä yhtenäistetään sertifiointikäytäntöjä. Kaksi erillistä järjestelmää lisää yritysten markkinoillepääsyn kuluja.

Joillain sektoreilla pelisäännöt ovat toki niin erilaiset, että yhteisiä sertifikaatteja tai harmonisointia voi olla vaikea toteuttaa. Vapaakauppaneuvotteluiden suurimpia kiistakappaleita ovat maataloustuotteet. Miten onnistumme luomaan niille vastaavuusnormit, kun EU harjoittaa koko ruokaketjun laajaa valvontaa pellolta pöytään ja USA keskittyy riskituotteiden valvontaan? Toisin sanoen eurooppalainen ruokaturvallisuus on korkeammalla tasolla kuin yhdysvaltalainen. Emme halua jatkossakaan hormonilihaa tai gmo-tuotteita Suomen markkinoille.

Suomen neuvottelutavoitteista vallitsee laaja konsensus, ja niistä tulee pitää kiinni muidenkin kuin maataloustuotteiden osalta. Haluamme esimerkiksi jättää sosiaali- ja terveyspalvelut sopimuksen julkisia hankintoja koskevien sitoumusten ulkopuolelle.

Mitä huomiota herättäneeseen investointisuojaan tulee, Suomen kanta on, että se ei saa estää valtioita kehittämästä syrjimätöntä lainsäädäntöä ja mahdollisuutta ajaa esimerkiksi kuluttajansuojaan tai ympäristönsuojeluun liittyviä politiikkatavoitteita. Investointisuojalla kuitenkin taataan, että myös suomalainen sijoittaja saa ulkomailla oikeudenmukaisen kohtelun ja ulkomaille tehdylle sijoitukselleen suojan. Suomella on nykyiselläänkin lukuisia investointisuojasopimuksia.

Vapaakauppasopimus on lähtökohtaisesti hyvä asia, vaikka se ei itsessään vielä tule Suomen vientiä kasvattamaan. Se tuo mukanaan aukenevien markkinamahdollisuuksien ohella myös kiristyvää kilpailua. Yrittäjyyden edellytyksistä on huolehdittava ja ennen kaikkea hallituksen tulee tehdä esityksiä, jotka varmistavat, että Suomi on kilpailukykyinen. Muuten sopimuksella ei ole positiivisia seurauksia.

Washingtonissa osana Suomen TTIP-delegaatiota vieraili vastikään myös edunvalvontajärjestöjen, EK:n, MTK:n ja SAK:n, edustajia sekä ulkoasiainvaliokuntaan kuuluvia kansanedustajia. Tämä on hyvä asia paitsi sisällöllisten kysymysten näkökulmasta mutta myös neuvotteluprosessin avoimuuden kannalta. Neuvotteluissa on siirrytty kartoitusvaiheesta tekstipohjaiseen käsittelyyn. Loppuratkaisuihin pyritään vielä presidentti Obaman kauden aikana.