Mummi yhdeksänkymmentä elettyään; elämä

kolmenkymmenen vuoden jaksoissa.

 

Oma ajanlaskuni viidentoista vuoden sykleissä.

 

Lapsuus ja koulunkäynti; opettelua omaan itseen, työhön,

                   keskustalaisuuteen ja kansainvälisyyteen.

Nuoruus; opiskelua, rinkkamatkoja, duuneja, pioneerileiri Krimillä,

             kilpaurheilua, ulkomailla asumista,

                   kirjoittamista, maatalousyrittäjyyttä.

Keski-ikä tuli vastaan

     kansanedustajan luottamustoimea eläessä;

              Savon pikku Pariisissa ja Etelä-Savossa sekä Helsingissä ja

muualla Suomessa teitä puolustaessa, edustaessa ja kansainvälisesti

     mualimaa parantaessa.

 

Mahdollisuus jollekin uudelle?

     MUISTA HENGITTÄÄ MYÖS TÖISSÄ KATRI!

     kirjoitti ja piirsi ystävä viestiksi työhuoneeni seinälle

selvittyään aivoinfarktista elämään.

 

Ilman perhettä ja tukiryhmää, puolesta puhujia, naisia

ja miehiä, kirjan myyjiä, karjalaisia,

      kahvin keittäjiä (kiitos kaakaosta!),

      autokuskeja, runon ystäviä, minuun uskoneita ja esitteen jakajia

– julkisesti ja illan pimeydessä,

      jokaisessa maakunnan kylässä ja taajamassa sekä kaupungissa

– en vaaleista toiseen olisi saanut ääniä jokaiselta

äänestyspaikalta vaalipiirissämme, tai ollut

         suhteellisesti kymmenen valtakunnassa eniten ääniä saaneen

joukossa lähes joka vaaleissa. Ilman teitä eteläsavolaisia äänestäjiä

         en olisi neljännellä vaalikaudellani tänään

tätä päätöstä tekemässä.

 

On jo ihan hyvä joissain asioissa – voiko sen laittaa syrjään?

Vai huolestua kun tuollaista alkaa tulla mieleen – aika lähteä?

 

Pitää uskaltaa. On tultava alas

                  korkeankin esteen jälkeen, otettava suunta,

         katse eteenpäin, kantapäät alhaalla, uusi tavoite ja tasapaino.

Tai antaa mahdollisuus tuntemattoman tulla eteen: Mitä isona

                  ihmettelen ja kenen kanssa?

 

     Eduskunnassa moni tuttavaksi tullut on lähtenyt/lähtemässä

äänestäjien tai omasta tahdosta, viroista eläkkeelle tai muuten

          omaa elämäänsä jatkamaan toisaalla. Keskustalaiskollega

          sanoi lehtitiedon mukaan: Vaihdoin politiikan hyvään elämään.

Talo ei enää sama kuin tullessani, ei ihmisetkään.

 

Annan mahdollisuuden toiselle, toivottavasti naiselle,

     kantaa vastuuta, tuntea sisällään, iloita vaalituloksen tultua,

aloittaa maakunnan ihmisten ja elämäntavan puolesta taistelu

                   kansanedustajan roolissa.

Voimia!

 

Hyväntuuliset hyvästit aprillipäivän aattona

 

(jos hallitus ei kaadu tänäänkään, jatkan ehkä teemasta seuraavassa

                    blogikirjoituksessa palattuani rutiinileikkauksen jälkeen

           sairaslomalta ensi viikon istuntoihin

– työtä riittää vaaleihin saakka)