Kuuluisat lasikatot, osa I

Periaatteellista estettä ei ole, mutta silti ne jarruttavat naisia etenemästä huipulle olipa kyse sitten tiede- tai yritysmaailmasta. Mitä ovat paljon puhutut lasikatot? Ovatko ne naisten itsensä rakentamia, yhteiskunnan tuotosta vai kenties miesten tekosia?

Yritysten johtoryhmissä kolme kymmenestä on naisia. Määrä on kasvussa, mutta muutos käy hitaasti.  Tiedemaailman korkeimmilla palleilla, yliopistojen rehtoreina, huippuyksiköiden johtajina ja professoreina, naisia on niin ikään silmiinpistävän vähän. Ero korostuu, kun verrataan johtopaikoilla olevien sukupuolijakaumaa oppiaineessa aloittaneiden määrään tai tutkinnon suorittaneisiin. Naisvaltaisuus vaihtuu usein miesten dominoinniksi, mitä korkeimmista paikoista oppiaineen tai oppilaitoksen sisällä on kyse.

Miksi vain harva nainen etenee korkeimpiin tehtäviin tai virkoihin? Elinkeinoelämän valtuuskunnan raportti ”Huippua kohti – Näin naiset toimivat yritysten johtoryhmissä” etsi kyselytutkimuksella siihen vastauksia. Tutkimukseen osallistui 1175 yritystä.

Yritysten naisvastaajista peräti 79 prosenttia moitti naisia kunnianhimon puutteesta. Naiset ovat usein varovaisia riskin otossa toisin kuin miehet. Tämän nähtiin vaikuttavan mahdollisuuksiin kilpailla korkeimmista paikoista.

Vaikuttaisi usein myös siltä, että miehet ovat kunnianhimossaan suoraviivaisempia kuin naiset. Miehet tuntevat tittelit ja palkkaluokat. He asettavat urallaan etenemisen tavoitteeksi tämänkaltaisia konkreettisia virstanpylväitä. Naisten keskusteluissa painottuvat työtehtävien sisällöt. Mutta jos puhutaan kunnianhimosta hoitaa tietty työtehtävä, en usko eroa löytyvän sukupuolten välillä.

Osin biologisista, osin emotionaalisista syistä, naisen urallinen kunnianhimo saattaa myös laimeta lasten myötä. Nainen synnyttää ja imettää, jolloin on biologisestikin luontevaa, että äiti jää aluksi lapsen kanssa kotiin. Yhteiskuntamme on mahdollistanut hoitopaikan pienellekin lapselle ja kotiin jääminen on mahdollisuus myös isälle. Kuitenkin äiti valitsee usein kotonaolon etenkin aivan pienen lapsen kanssa isän hangoitellessa harvoin vastaan.

Naisten lievempi etukeno kohti huippupestejä johtuu siis heistä itsestään – ominaisuuksista, biologiasta? Osin näinkin, mutta myös kulttuurisilla tekijöillä ja erityisesti verkostoilla on merkittävä rooli. Miehillä on ollut perinteisesti vahvemmat verkostot ja vielä tänä päivänäkin, kun nimityksiä korkeisiin pesteihin tehdään, nousee nimiä helpommin esiin miesten verkostojen kautta. Naisverkostot ovat hyviä tukiryhmiä naisille ja naisasioille, mutta itse asiat pitäisi pyrkiä hoitamaan elimissä, jotka eivät pohjaa sukupuoliin.