Huomasin, että eräs entinen kansanedustaja, Taipaleen Ilkka, oli koonnut kirjan suomalaisista sosiaalisista innovaatioista, tai ainakin sadasta sellaisesta.

Katsoin listaa ja kyllä, äskettäin olin vasta kehumassa maailman ensimmäisten naiskansanedustajien valintaa, joka tapahtui siis Suomessa vuonna 1907!

Toinen juttu, joka pisti silmään, oli astiankuivauskaappi. Olinhan aikanaan vaihto-oppilaana USA:ssa ja siellä sain ihmetellä astiankuivauskaapin puutetta. Minun tehtäväni nimittäin oli – kun en mennyt iltanavetalle – ruoan jälkeen tiskata astiat ja kuivata ne. Talosta löytyi sentään pöydällä pidettävä pieni kuivauskehikko, jossa enimmät vedet valuivat tiskauksen jälkeen ennen kuin ehdin kuivaamiseen.

Ymmärrän toki, että kuivaamalla voi jonkun mielestä saada kirkkaammat ja puhtaamman näköiset astiat… Minulle kuitenkin riittää joko ihan kuivauskaapissa kuivaneet astiat tai astianpesukoneen jälki.

Kouluateriasta voi jokainen kertoa omia muistoja, hyviä ja huonoja. Tämä innovaatio, maksuton, lämmin kouluateria, tuli koululaisille 1940-luvun alkupuolella. Kylämme perimätieto kertoo muun muassa pojasta, joka piilotti maksalaatikkoa tapetin väliin ja taskuihinsa, kun lautasen piti olla tyhjä ennen kuin pääsi välitunnille.

Viime syksynä Kolman kylän lapset olivat kovin huolissaan kouluruoastaan, kun ikänsä alakoulun keittäjänä toiminut Raili siirtyi eläkkeelle. Kertoivathan jo lasten vanhemmat aikanaan, että missään ei saa niin hyvää ruokaa kuin Railin puuhellalla valmistama eväs on.

Taipaleen kirja palauttaa mainiosti mieliin sen, että suomalaisten ei tule olla liian vaatimattomia ja syyttä väheksyä itseään. Pienen maan kansalaisina ja aikansa suurvaltojen kyljissä kasvaneina meillä on taipumus itsemme vähättelyyn. Moni kirjassakin esitetty innovaatio on eri yhteyksissä kerrottu keksityksi aivan jossain muualla kuin Suomessa.

Mistä meidän tulee syystäkin kantaa huolta, on suomalaisten keksintöjen karkaaminen ulkomaille kaupallistamisvaiheessa. Puheenjohtajamme Juha on puhunut aiheesta paljon: meillä ei ole varaa siihen, että monessa asiassa maailman parhaat teknologiamme joko myydään kokonaan ulkomaille pilotointivaiheessa tai pilotointi tapahtuu ulkomailla.

Meidän tulee pyrkiä siihen, että keksinnöt kaupallistettaisiin Suomessa. Tällöin ne synnyttäisivät työpaikkoja kotimaassa ja hyödyttäisivät laajempaa ihmisjoukkoa. Meidän tulee kehittää sellaisia rahoitusmalleja ja -käytäntöjä, että se on mahdollista nykyistä paremmin.

Koska yritysten käyttöpääoman saanti on pankkien kiristyneen lainanantopolitiikan vuoksi pitkälti tyrehtynyt, tarvitaan valtion perustama uuden kasvun rahasto.  Sen oikea kokoluokka liikkuisi miljardeissa ja siitä rahoitettaisiin yhtenä momenttina nimenomaan yritysten pilotointi- ja demonstrointihankkeita.

Muina toimenpiteinä esimerkiksi Finnveran takausvaltuuksia tulisi kasvattaa nykyisestä.

Toki siihenkin tulee kiinnittää huomiota, kuinka yhteiskuntamme suhtautuu luovuuteen. Innovaatiot ovat riippuvaisia luovista ihmisistä. Onko oppilailla koulussa aikaa oppia välillä kuuluisan kantapään kautta, erehtyä ja sisäistää luovaa ongelmanratkaisua? Vai onko meillä niin kiire, että tukahdutamme luovuuden keskuudestamme?