Suurten kustantamojen lisäksi Suomessa on paljon pieniä tai pienehköjä kustantamoja. Onkin tärkeätä valita omalle kirjalleen sopivimmat, jotka julkaisevat kyseisen tyyppistä kirjallisuutta, kun miettii mitä kustantamoja lähestyy julkaisuehdotuksellaan (palaan tuohon dokumenttiin ensi vuonna).

Kustantamot saavat kertomansa mukaan noin 1000 kirjan käsikirjoitusta vuosittain, jopa enemmänkin. Näistä yksittäisiä tai joitakin kymmeniä kukin kustantamo päätyy julkaisemaan.

Kustannuspäätöksen tekemisen jälkeen kuluu helposti vuosi tai enemmänkin ennen kuin kirja on lukijansa käsissä. Kirjailijan ja kustannustoimittajan lisäksi työtä tekevät esimerkiksi graafikko ja taittaja sekä kustantamon markkinointi- ja myyntiosasto (jos sellaisia on).

Kustantamo myös hoitaa neuvottelut painotalon kanssa. Ratkaisu siitä, onko kirja kova- vai pehmeäkantinen, onko siinä kansipaperi vai ei, paperin väri ja paksuus sekä muut tällaiset asiat ovat yleensä kustantajan tekemiä valintoja.

Kirjailijasta saatetaan haluta ottaa valokuva kirjaan tai myyntikatalogiin. Kirjan lopullinen nimi ja vähittäismyyjille/kirjastoille tarkoitettu myyntihinta on myös päätetty jossain vaiheessa prosessia.

Monista asioista sovitaan käytännössä kustannussopimuksesta neuvoteltaessa ja ne kirjataan sopimukseen. Näitä ovat esimerkiksi ennakon suuruus, tekijänoikeuspalkkioprosentti, saako kirjailija vaikuttaa kirjan nimeen, kansikuvaan tai takakansitekstiin, mihin mennessä lopullinen käsikirjoitus luovutetaan ja kirja julkaistaan, mihin asti kirjan julkaisuoikeudet säilyvät kustantamolla...

Tärkeätä on myös kirjata, mitä sopimus koskee: painettu, e- ja/tai äänikirja. Lisäksi voidaan sopia, kuinka mahdolliset ristiriidat ratkaistaan.

Kustannussopimuksesta neuvoteltaessa kannattaa hyödyntää ainakin Kirjailijaliiton nettisivuja. Mallisopimuksia on olemassa, mutta eteen saatetaan työntää muunkinlainen paperi.

Esimerkiksi ns. välimallin/hybridikustantamojen kanssa kannattaa olla tarkkana. Heidän kanssaan sopimuksen tehdessään kirjailija joutuu kantamaan ison osan kustantamoriskistä. Käytännössä tämä tarkoittaa vähintään sitä, että kirjailija sitoutuu ostamaan tietyn määrän kirjoja, jotka sitten itse myy.

Sopimukseen tuollaisen välimallin kustantamon kanssa olisi hyvä kirjata myös kustannustoimituskierrosmäärä tai ainakin minimimäärä. Tämähän on kustantamon tekemän taiton, ulkoasun, painatuksen ja mahdollisen markkinoinnin lisäksi se, mitä maksetun summan vastineeksi tällaisessa sopimuksessa käytännössä saa. Se voi olla kuitenkin ihan hyvä vaihtoehto omakustanteelle, joka vaatii itseltä paljon säätämistä.

Sisua, särmää ja sydäntä -runokirjani oli aikanaan omakustanne – siinä oli muuten muutama hevosrunokin. Onneksi isoveljeni pystyi silloin hoitamaan kirjan taiton, ulkoasun ja painotaloneuvottelut. Minun ylitarkoillakin ohjeistuksillani tietysti!

Nykyisin on lisäksi ostettavissa kirjan painatukseen erilaisia palveluja, kuten niin sanottu tarvepainatus (print on demand).

Joskus nämä yritykset (esimerkkinä BoD) kutsuvat itseään palvelukustantamoiksi ja heiltä saattaa pystyä ostamaan tarvepainatuksen lisäksi taitto-, graafikko- tai kustannustoimittamisapua. Näissä sopimuksissa siis kirjailija maksaa itse kaikki kulut.

Hyvänä puolena noissa on se, että painosmäärä on mahdollista pitää vaikka vain yhden kirjan kokoisena. Silloin ei omaa myyntityötä ja säilytystilaa sadoille kirjoille välttämättä tarvita.