Huomasin, etten ole kirjoittanut vähään aikaan – kirjoittamisesta!
Olen kyllä tuottanut paljon tekstiä viimeisen puolen vuoden aikana. Siis lähinnä tehnyt tutkimuskirjoittamista. Siinähän on omat sääntönsä.
Esimerkiksi opinnäytetyön rakenne ja ulkoasu voi olla määritelty tarkasti oppilaitoksessa, jopa kirjasinten fonttia ja rivivälejä myöten.
Huomasin, etten ole kirjoittanut vähään aikaan – kirjoittamisesta!
Olen kyllä tuottanut paljon tekstiä viimeisen puolen vuoden aikana. Siis lähinnä tehnyt tutkimuskirjoittamista. Siinähän on omat sääntönsä.
Esimerkiksi opinnäytetyön rakenne ja ulkoasu voi olla määritelty tarkasti oppilaitoksessa, jopa kirjasinten fonttia ja rivivälejä myöten.
- Yleensä julkaisun alussa on ainakin tekijän nimi, työn otsikko, tiivistelmä ja sisällysluettelo.
- Perinteisessä vaikkapa väitöskirjassa on selvitettävä johdannossa ensin taustoja ja teorioita, kerrottava tutkimuskysymykset ja minun tapauksessani myös oma subjektipositioni tutkijana.
- Sitten kerrotaan käytetyistä tutkimusmenetelmistä ja aineistoista sekä perustelut niiden valinnalle.
- Analyysiosassa kuvataan nimensä mukaisesti analyysiä tehdystä työstä.
- Lopuksi esimerkiksi itse argumentoin aineiston ja tehdyn analyysin avulla (teoriaan linkittäen) tutkimukseni tulkintoja ja tuloksia.
- Tutkimusraportin, monografian tai artikkelin loppuosan nimitykset ovat toisinaan hämääviä; puhutaan johtopäätöksistä, pohdinnoista tai päätännöstä, miten missäkin työssä. Tuossa osassa yleensä myös arvioidaan tehtyä työtä ja mietitään jatkotutkimustarpeita.
- Ihan viimeiseksi tulee lähdeluettelo, listaus kaikista niistä lähteistä (kirjoista, artikkeleista, taideteoksista tai muista), joihin on viitannut raportissaan. Joskus on paikallaan lisätä vielä liitteiksi esimerkiksi haastattelukysymykset tms.
Ohjaajillani on tänä vuonna ollut katsottavana ja kommentoitavana kirjoittamaani tekstimassaa. Aina sitä jännityksellä odottaa palautetta, että onko kyennyt pääsääntöisesti kirjoittamaan niin, että muutkin ymmärtävät, mitä haluaa tekstillään sanoa. Kielioppivirheitä ja pilkunviilausta aina toki riittää.
Kun olen tehnyt tutkimustani post-laadullisella otteella, niin senkin vastaanotto kiinnostaa. Tavoitteeni on kuitenkin valmistua Jyväskylän yliopistosta.
Tutkimuskirjoittamisessa tietyssä mielessä stressaavaa on viilailla lähdeviitteitä ja -viittauksia kuntoon. Ettei tahattomasti tulisi plagioitua (=kopioitua) toisen työstä jotain. Olenhan kahlannut läpi suuren määrän tutkimuskirjallisuutta tämän projektin aikana. Puhumattakaan kaikista webinaareista, luennoista tai pienryhmätyöskentelystä, johon olen osallistunut.
Aina välillä on tuntunut, ei vain kaunokirjallisemmassa kirjoittamisessa, mutta myös tutkimuskirjoittamisessa, että joku on varmasti sanonut tai tutkinut jo tämänkin. Kuinka siis kuvata asia omintakeisesti omiin aineistoihini perustuen?
Joskus epäilen, onko joku ajatus edes oikeasti oma ideani, vai tuleeko se alitajunnasta vuosien takaa kuullusta tai luetusta…
Että kaikenlaisten pikku epävarmuuksien sietoon on tässäkin prosessissa vain totuttava!
