Tein väitöskirjaprojektini aikana kenttämatkoja ympäri Suomea, kuten tämän blogin seuraajat tietävät. Nyt on havainnoinnit suoritettu, vaikka varmasti lopun elämääni tarkkailen tilanteita hevosten kanssa sillä silmällä.

Paljon jäi kuitenkin käymättä kiinnostavia hevospaikkoja. Myös sellaisia, joihin jossain uusien ihmisten tapaamisissa (vaikkapa maatalousnäyttely Farmarissa) alustavasti vähän lupailinkin mennä, jos kyseiselle suunnalle reissuja osuisi.

Varmasti monia mielenkiintoisia tapoja toimia hevosten kanssa jäi tutustumatta. Mutta on myönnettävä, että rajansa se tuli vastaan minunkin kenttämatkoilleni väitöskirjatyötä varten. Toki varsan syntymästä hevosen lopettamiseen asti olen saanut hevosten elämänkaarta seurata erittäin monipuolisesti.

Olen tyytyväinen tekemiini reissuihin, vaikka aikaa ja vaivaa niiden suunnittelu ja toteuttaminen vaativatkin. Myös omaa rahaa paloi, kun apurahat eivät riittäneet tai verotuksen kautta tuleva hyöty jäi pieneksi kulujen osalta.

Kesälomani oli tarpeellinen tämän monivuotisen projektin keskellä. Yhtenä todisteena loman onnistumisesta on, että elokuussa minun oli vaikea äkkiseltään käyttää väitöskirjasta kertoessani oikeita, täsmällisiä termejä 😉 Eli aivot olivat totaalisesti tyhjentyneet työasioista!

Hevosenkoulutusprojektissakin vietin joitakin päiviä kesällä, ettei aihe ihan pääsisi unohtumaan. Nyt haen taas apurahoja väitöskirjan loppuun saattamista varten.

Tänä syksynä työskentelen todennäköisesti lähinnä analysoinnin viimeistelyn ja esseenovellien kehittämisen parissa. Nimittäin kustantajan etsintä ja valinta on pian kalkkiviivoilla, kun ensi vuonna kuitenkin haluan myös esseenovellikokoelman julkaista.

Tavoitteena edelleen on, että ensi kesänä monografiani olisi esitarkastajilla luettavana (palaan tuohon prosessin vaiheeseen myöhemmin tässä blogissa). Siten olisi mahdollista väitellä vuoden 2026 lopulla.

Hyväntuulista syksyä kaikille blogini lukijoille (teitä on jo tuhansia!) sekä sykähdyttäviä hetkiä hevos–ihmis-vuorovaikutuksessa!