Väitöstutkimusta suunnitellessani päätin sisällyttää tutkimussuunnitelmaan (auto)etnografiaa Suomen ulkopuolellakin. Voisin näin saada lavennettua aineistoani, kenties törmätä johonkin odottamattomaan tai saisin nostettua muistin perukoilta vanhoja sattumuksia tai hevosia esseenovelleihini.

Lisäksi yliopistot ja väitöskirjatutkimuksen rahoittajat ainakin sanovat arvostavansa kansainvälistymistä väitöskirjatyössäkin.

Maailmalla on harrastettu tai harrastetaan sellaisiakin ratsastuslajeja, jotka eivät ole Suomessa niinkään tuttuja (vaikkapa horse ball) tai edes laillisia (kuten bull fighting tai team roping). Eteläisestä Euroopasta lähtöisin on esimerkiksi working equitation (työratsastus), jota yhdellä kenttämatkallani pääsin myös kokeilemaan. Työratsastus on matkalla Suomen ratsastajainliitonkin viralliseksi kilpailulajiksi.

Väitöskirjani kansainvälisiksi tutkimuskohteiksi Euroopassa valitsin alun perin Viron, Ranskan ja Espanjan. Parin vuoden kuluttua lähdin sitten suunnittelemaan käytännössä matkoja. Loppujen lopuksi Espanja vaihtui aikataulu- ja muista käytännön syistä Portugaliin. Lisäksi muutamat välipäivät sekä lentoreitit aiheuttivat sen, että päädyin lyhyesti havainnoimaan myös Andorrassa ja Belgiassa.

Nämä matkat suoritin rahoituksen suunnilleen varmistuttua vuonna 2023. Virossa kävin erillisellä matkalla ja muut kansainväliset havainnoinnit Euroopassa suoritin yhden pidemmän kenttämatkan kuluessa.

Miksi Viroon?

• isoäitini syntyi siellä 1900-luvun alussa
• en juurikaan tuntenut virolaista hevoskulttuuria

Toisaalta halusin tutkimukseeni mukaan eteläeurooppalaista hevos- ja ratsastuskulttuuria sen pitkän historian ja muun muassa noihin maihin ominaisten hevosrotujen takia. Ajattelin maiden siten poikkeavan enemmän meidän ratsastusperinteestämme. (Ja esimerkiksi Wienin espanjalaisessa ratsastuskoulussa, Islannissa ja vaikkapa tanskalaisessa myynti/kilpahevostallissa olin päässyt vierailemaan aiemmin.)

Hevoset näyttelivät merkittävää roolia sodissa ympäri maailman lähes viime vuosisadan puoliväliin asti. Meillä Suomessa sotapalveluksia suorittivat lähinnä suomenhevoset. Meiltä (armeijan) hevosmiehiä kävi muissa Euroopan maissa kouluttautumassa ratsastuksen saloihin jo sata vuotta sitten. Suomessa vaikutti tosin lopulta enemmän niin sanottu ratsastuksen saksalainen kuin ranskalainen koulukunta.

PS. Etelä-Euroopassa oli hyvä osata edes vähän kyseisen maan kieltä, jos aikoi tuntemattomien hevosihmisten apua randomisti saada. Ei menneet kielten opiskelut tälläkään kertaa hukkaan!