On kysytty teenkö artikkeliväitöskirjaa vai monografiaa. En kirjoita artikkelikokoelmaa, jossa on (toisaalla) julkaistujen tieteellisten artikkelien lisäksi yhteenveto-osa. Teen monografian. Eli yhtenäisen teoksen, joka julkaistaan vasta koko työn valmistuttua.
Miksi näin?
Oletan, että minun aineistollani ja tavoitteillani on järkevämpää kirjoittaa yksi kokonaisuus. Siis sen sijaan, että tuottaisin kolmesta viiteen erillistä artikkelia aiheestani vuosien varrella ja lopuksi sitoisin ne yhteen.
Yksi syy tähän on, että keräsin aineistoni itse melko pitkän ajan kuluessa, enkä käyttänyt valmista aineistoa.
On kysytty teenkö artikkeliväitöskirjaa vai monografiaa. En kirjoita artikkelikokoelmaa, jossa on (toisaalla) julkaistujen tieteellisten artikkelien lisäksi yhteenveto-osa. Teen monografian. Eli yhtenäisen teoksen, joka julkaistaan vasta koko työn valmistuttua.
Miksi näin?
Oletan, että minun aineistollani ja tavoitteillani on järkevämpää kirjoittaa yksi kokonaisuus. Siis sen sijaan, että tuottaisin kolmesta viiteen erillistä artikkelia aiheestani vuosien varrella ja lopuksi sitoisin ne yhteen.
Yksi syy tähän on, että keräsin aineistoni itse melko pitkän ajan kuluessa, enkä käyttänyt valmista aineistoa. Näin ollen artikkelit olisivat kasaantuneet todennäköisesti pääasiassa loppuvaiheeseen väitöskirjaprosessiani, joka olisi voinut olla käytännössä hankala toteuttaa.
Toinen syy minulle vältellä artikkeliväitöskirjaa oli se, että siinä väitöskirjan loppuun saattamiseen vaikuttavat hyvin paljon eri julkaisuilla olevat artikkelien hyväksyntämenettelyt ja aikataulut. Ei niinkään omat tavoitteeni.
Seuraava kysymys ainakin väitöskirjatutkijakollegoiden keskuudessa sitten on, että kirjoitanko tutkimukseni englanniksi, mikä on nykyisin enemmänkin jo valitettavasti normi.
Ei, kirjoitan väitöskirjani suomeksi.
Siksi, että suomi on äidinkieleni. Siksi, että suomenkielistä tutkimusta tarvitaan. Siksi, että suomi säilyisi myös elävänä tieteen kielenä. Ja esimerkiksi siksi, että kirjoitan esseenovellit ja muut aineistonosani suomeksi ja en näe järkeväksi käännättää niitä englanniksi vain väitöskirjaa varten. Onhan etenkin esseenovellieni kohdeyleisönä nimenomaisesti suomenkielinen lukijakunta.
Ja viimeisenä syynä suomenkieliseen väitöskirjaan on se, ettei minun tarvitse enää tässä iässä metsästää meriittejä (lue: viittauksia tutkimukseeni), kuten nuorempien tutkijan urasta haaveilevien täytyy. On selvää, että englanninkielinen tutkimus löydetään maailmanlaajuisesti helpommin kuin suomenkielinen. Siihen siis viitataan muiden tutkijoiden toimesta siten todennäköisesti useammin.
Tutkimusanalytiikkaa hyödynnetään tietysti myös yliopistojen arvioinnissa (ja rahoituksessa). Siksi artikkelijulkaisuja tunnutaan suositeltavan nykyisin monografioiden sijaan. Haluankohan siis vain olla taas erilainen ”nuori” 😉
