Onnittelut kaikille eri oppilaitoksista valmistuneille! Yksi urakka on suoritettu. Elämä on edessä kaikkine toiveineen, mahdollisuuksineen ja valinnan paikkoineen. Unohtamatta tietenkään tielle osuvia haasteita ja ratkaistavia ongelmia.

Edellä mainitusta kokonaisuudesta muodostuu meidän kunkin omaelämäkerta (virallisempi tai vähän epävirallisempi). Kirjoittaa sitten välähdyksiä elämästään muistiin someen saman tien tai vasta myöhemmin sukulaisten perittäväksi jäävään muistikirjaan. Tai kirjoittaa ihan julkaistavan omaelämäkerran.

• Jälkipolvet voisivat pyytää edeltäviä sukupolvia haastelemaan (hevos)elämästään kameralle tai nauhurille. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä kysyä menneistä.

• En toivoisi valokuva-albumienkaan olevan kokonaan katoavaa kansanperinnettä.

Hyödynnän itse omaa hevoselämäkertaani kirjoittaessani autofiktiivisiä hevosaiheisia esseenovelleja. Olettekin saaneet lukea pätkiä näistä tekstiversioista kotisivujeni Esseenovelleista -sivulta.

Onnittelut kaikille eri oppilaitoksista valmistuneille! Yksi urakka on suoritettu. Elämä on edessä kaikkine toiveineen, mahdollisuuksineen ja valinnan paikkoineen. Unohtamatta tietenkään tielle osuvia haasteita ja ratkaistavia ongelmia.

Edellä mainitusta kokonaisuudesta muodostuu meidän kunkin omaelämäkerta (virallisempi tai vähän epävirallisempi). Kirjoittaa sitten välähdyksiä elämästään muistiin someen saman tien tai vasta myöhemmin sukulaisten perittäväksi jäävään muistikirjaan. Tai kirjoittaa ihan julkaistavan omaelämäkerran.

• Jälkipolvet voisivat pyytää edeltäviä sukupolvia haastelemaan (hevos)elämästään kameralle tai nauhurille. Koskaan ei tiedä, milloin on liian myöhäistä kysyä menneistä.

• En toivoisi valokuva-albumienkaan olevan kokonaan katoavaa kansanperinnettä.

Hyödynnän itse omaa hevoselämäkertaani kirjoittaessani autofiktiivisiä hevosaiheisia esseenovelleja. Olettekin saaneet lukea pätkiä näistä tekstiversioista kotisivujeni Esseenovelleista -sivulta.

Käytän hevoselämäkertaani ikään kuin kehyskertomuksena ja punaisena lankana esseenovellikokoelmassani, kuitenkin autofiktiivisesti. Eli tekstien kertoja on usein Katri tai minä ja osa tapahtumista voi olla totta. Samaan aikaan esseenovelleissa on käytetty hyväksi fiktiota aina kun tarina on niin vaatinut. Ja usein muulloinkin, jos olen saanut vaikkapa tekstin rakenteen siten kiinnostavammaksi.

Samalla olen hyödyntänyt esseenovelleissa väitöskirjaa varten tekemiäni havainnointeja hevos–ihmis-vuorovaikutuksesta ja yhteismuotoutumisesta. Paljon muutakin on tosin kirjautunut havainnointiaineistooni (n. 600 s). Noita muistiinpanoja tai niiden herättämiä ajatuksia esseenovelleihin siirtäessäni olen sekoittanut myös tarkoituksella faktaa ja fiktiota.

Väitöskirjatekstissä kaikki havainnoitavieni nimet, niin hevosten kuin ihmistenkin, ovat lupaukseni mukaisesti pseudonymisoitu. Eli käytän havainnoitavistani koodinimiä (vaikkapa N68, k).

Esseenovelleissanikin olen käyttänyt hyvin harkiten ihmisten ja hevosten oikeita nimiä. Useimmiten olen tietoisesti vaihtanut nimet. Näin en laita valokeilaan havainnoitaviani, jotka ovat suurelta osin tavallisia hevosharrastajia, hevosia tai kilparatsukoita.

Tutkittua tietoa olen sovittanut esseenovellien sisään mahdollisuuksien mukaan – puutteita varmasti sinne silti jää. Mutta sellaista se elämä on. Täydellisyyteen voi pyrkiä, mutta usein riittävän hyvä on tarpeeksi.