On kysytty, mitä ihmettä tohtoriopiskelija oikein tekee neljä vuotta tai pidempään… No, nythän on useimmissa yliopistoissa päätetty, ettei jatko-opiskelija enää työskentele rahoitettuna kuin kolme–neljä vuotta.

Tutkintovaatimuksia on nimittäin tehokkuuden nimissä lievennetty jo aiemmin opinnäytetyön osalta maisteriopiskelijoilla ja nyt myös uusilla väitöskirjatutkijoilla. Eli käytännössä väitöskirjatutkimus ohjataan rajattavaksi siten, että se voi valmistua rahoitettuna alle neljässä vuodessa.

Toki nykyisinkin on jo paljon eroja eri tutkimusalojen välillä esimerkiksi väitöskirjan pituudessa sivumääräisesti. Olen kuullut vuosien varrella 800 sivuisesta väitöskirjasta ja toisaalta 30 sivun väikkäristä. Omassa tiedekunnassani uusilla ohjeilla monografiamuodossa kirjoitetun väitöskirjan suosituspituus on 200–250 sivua.

Jatko-opiskelijan pakollisten suoritettavien opintopisteiden määrää on myös nyt vähennetty 25 %. Itselläni tulee kyllä olemaan kaksinkertainen määrä kurssisuorituksia, kun valmistun. Olenhan innokas oppija ja suoritin kiinnostavia kursseja jo ennen rahoituksen saamista tutkimukselleni.

Uusien tutkintovaatimusten mukaan pakollisia opintoja tarvitaan vain 30 op, joista osa on yleisiin tutkimusvalmiuksiin ja osa omaan tutkimusalaan liittyviä kursseja.

Väitöskirjatutkijan tehtävä on tutustua aihepiirinsä aiempaan tutkimukseen, jonka päälle hänen on tarkoitus rakentaa omaa työtään. Tutkimuksia on selattava alkuvaiheessa hieman laajemmin, jotta pystyy rajaamaan tutkimustaan järkevästi. Myös työlleen sopivimpien menetelmien löytämiseen ja niihin paneutumiseen voi mennä yllättävän paljon aikaa.

Jos tutkija kerää itse oman aineistonsa, hän joutuu perehtymään todennäköisesti perusteita tarkemmin tutkimusetiikkaan ja tietosuojalainsäädäntöön. Hänen on tehtävä aineistonhallintasuunnitelma ja mietittävä tietoturvallinen tallentaminen. Tarvitaan mahdollisesti myös eettinen ennakkoarviointi ja vaikutusten arviointi.

Viestintä- ja kielitaitovalmiuksia sekä työelämävalmiuksia pyritään myös tohtorikoulutuksen aikana parantamaan. Edellä mainittuihin kouluttavat esimerkiksi kansainvälinen tutkimusvaihto tai konferensseissa esitelmän pitäminen omasta tutkimuksesta. Lisäksi ajattelulle on annettava runsaasti aikaa, jos aikoo luoda jotain uutta. Sehän on myös yksi väitöskirjan tavoite.

Tutkimustekstin kirjoittaminen on oma prosessinsa, joka kulkee vuosien varrella mukana tutkimustyössä. Kaikenlainen pilkunviilauskin kuuluu asiaan. Siihen saa kulumaan aikaa, jos pyrkii mahdollisimman virheettömään lopputulokseen esimerkiksi lähdeviitteissä.

Lopuksi on tietenkin väitöstilaisuus, josta on selvittävä. Mutta siitä kerron ensi vuonna.