Älkää kuvitelkokaan, että väitöskirjani tutkimussuunnitelma olisi ollut kerrasta valmis. Isoin henkinen kriisi minulla oli noin vuoden kuluttua ensimmäisen tutkimussuunnitelmani väsäämisestä. Se versio oli siis ollut riittävä päästäkseni tohtorikoulutukseen, muttei sillä yhtään apurahaa saatu.
Ongelmat alkoivat siitä, kun lähetin tutkimussuunnitelmani etukäteen muille tohtoriseminaarilaisille perehdyttäväksi ensimmäisen jatko-opiskeluvuoteni talvena.
Älkää kuvitelkokaan, että väitöskirjani tutkimussuunnitelma olisi ollut kerrasta valmis. Isoin henkinen kriisi minulla oli noin vuoden kuluttua ensimmäisen tutkimussuunnitelmani väsäämisestä. Se versio oli siis ollut riittävä päästäkseni tohtorikoulutukseen, muttei sillä yhtään apurahaa saatu.
Ongelmat alkoivat siitä, kun lähetin tutkimussuunnitelmani etukäteen muille tohtoriseminaarilaisille perehdyttäväksi ensimmäisen jatko-opiskeluvuoteni talvena. Sitten muutamaa päivää myöhemmin tohtoriseminaarissa sitä innolla esiteltyäni kohtasin tylyn kysymyksen: Miten tämä liittyy kirjoittamiseen?
Niin huonosti olin ilmeisesti tutkimussuunnitelmani kirjoittanut, että tuo perustavanlaatuinen kysymys oli jäänyt vähän kursorisemmin tutkimussuunnitelmani lukeneelta opiskelukaverilta ymmärtämättä. Tästä seminaarista, eräästä toisesta kurssipalautteesta eri alojen opiskelijoilta, ja saamatta jääneistä apurahoista seurasikin todellinen jumi.
- Mitä olen tekemässä, miten ja miksi???
- Meneekö kaikki nyt uusiksi??
- Miksi en saa rahoitusta?
Tiesin, etten voi kuukausikaupalla pähkäillä, pohtia, murehtia, kriiseillä. Pitäisi vain päättää tutkimukseni uusi suunta. Jos tällä ei saa rahoitusta, kuinka tutkimustani pitäisi muuttaa, tai paremminkin tutkimussuunnitelmaani muotoilla, jotta apurahoja voisi hellitä…
Väitöskirjaohjaajani, tuettuaan kymmeniä jatko-opiskelijoita vuosien varrella heidän väitöskirjaprojekteissaan, rohkaisi minua hienosti (ei suora sitaatti): Kaikki rämpivät jossain vaiheessa prosessia kriisin läpi. Eräällä opiskelijalla näin oli käynyt jopa vasta vähän ennen väitöstilaisuutta. Hienoa, että kriiseilin nyt, sitten se on hoidettu pois päiväjärjestyksestä!
Myös jatko-opiskelukavereilta tuli kannustavaa palautetta sähköpostilla (ja vinkkejä rahoitushakuihin), kun he näkivät ja kuulivat verkkoluennoilla, kuinka vaikeaa vaihetta kävin läpi. Kiitos kaikista niistä yhteydenotoista, ne olivat arvokkaita siinä hetkessä!
Ja kyllä, sain lopulta tutkimussuunnitelmani rakennettua uusiksi, vaihdoin tutkimuskysymyksiä vähän päittäin ja pääsin eteenpäin tutkimuksessani. Rahoituksen saamiseen meni vielä aikaa, mutta sitäkin alkoi tulla.
Yhä viilailen tutkimussuunnitelmaani rahoitushakuja varten selkeämmäksi tänäkin päivänä. Tutkimus kuitenkin etenee tällä hetkellä suunnitellusti rahoitettuna. Näin ainakin kesäkuun loppuun asti, jolloin on rahoitus taas katkolla...
