Komin kynästä
No olin minä KirjamessuillakinLauantai 30.11.2024 Ettei joku asioita seuraava ihminen jää ihmettelemään, niin kyllä, kävin myös Helsingin Kirjamessuilla samana viikonloppuna, kun olin HIHS:ssä. Ihan kätevä ajoitus näin hevosista väitöskirjaa väsäävälle kirjoittamisen (kirjallisuuden) tutkijalle. Ja tuli seurusteltua serkun kanssa samalla. Kirjamessuille sisään astuttuani minulle tulee aina ensimmäisenä sellainen ahdistus, etenkin kirjoittajana, että kaikki kirjoittamisen arvoinen on jo kirjoitettu. Ja moneen kertaan. Uutuuskirjojen valtaisat kirjapyramidit ja edellisvuosina julkaistujen teosten alennuslaarit ovat suorastaan masentavia. Kirjailijoiden signeerausslotit ovat noin puolituntisia – ja sitten seuraava liukuhihnalta. Messuhaastattelussa kuuluisallakin kirjailijalla on parikymmentä minuuttia aikaa. Silloin kerrataan se sama, minkä kuulijat ovat jo lukeneet kirja-arvosteluista tai viihdelehtiin (ja puoliseiskoihin ym.) markkinointimielessä annetuista haastatteluista. Kuulija ilahtuu, jos kuulee edes yhden uuden pienen tarinan kirjailijan kirjoittamisesta. Todennäköisesti kirjamessujen ahdistukseeni vaikuttaa myös väkimäärä ja tungos, joka niillä ainakin päiväsaikaan on. Minulla kirjoihin ja lukemiseen kun liittyy aina rauha ja omaan kuplaan uppoaminen. Ihan kuin isällänikin. ”Ei kuule eikä näe”, äitini sanoin. Myös kirjastojen hiljaisuus on minulle merkityksellistä, se antaa luvan haahuilla ja etsiä. Tiedostan lisäksi rajoitteeni kirjoittajana. Ja sen, etten tule mistään varsinaisesta sivistyssuvusta. Vaikka lukemista, kulttuuria ja opiskelemista sekä yhteiskunnallisiin asioihin osallistumista sinänsä arvostettiinkin työnteon ohella. Olin myös perheeni ensimmäinen ylioppilas ja maisteri. (Toki suvussa heitä oli jo muitakin siihen mennessä.) Viime aikoina olen nähnyt paljon pohdintaa siitä, miltä tuntuu mennä yliopistoon, kun ei ole akateemisen perheen taustaa. Itsekin alun perin vastustin ajatusta yliopistoon hakemisesta lukion jälkeen. Ja tässä sitä ollaan, väitöskirjaa väsäämässä kypsässä keski-iässä! Seurasin toki messuilla kirjailijahaastattelujen ohessa myös entisten kulttuuriministereiden paneelikeskustelun. Ennen tilaisuutta kävin morjestamassa vanhat tutut ja kuulin eräänkin tarinan hevosiin (ja myös karjalaisiin sukujuuriin) liittyen. Me jokainen pyrimme parantamaan pikkuhiljaa maailmaa omalla tavallamme ja omasta näkökulmastamme katsoen. Minä tällä hetkellä väitöskirjaa tekemällä ja hevosista kirjoittamalla. |
Avainsanat: kirjamessut, kirjoittaminen, lukeminen, yliopisto, väitöskirja |
Rahoitushakemusten 1-2-3Lauantai 16.11.2024 Olen väsännyt tässä syksyllä taas muutamankin apurahahakemuksen vertaisarvioijien käsittelyyn. Esimerkiksi syyskuussa suoraan havainnointimatkalta palattuani jätin apuraha-anomuksen Koneen Säätiölle. Hakuaikaa oli pari viikkoa ja päätökset tulevat joulukuussa. Apurahaa haen siis ensi vuoden väitöskirjatyöskentelyyn. Väitöskirjaohjaajani antavat suoraan sähköiseen järjestelmään lausuntonsa hakemukseni tueksi. Ohjaajia saatetaan pyytää myös asettamaan hakijoita järjestykseen, jos he suosittelevat useampaa hakijaa. Olisi tietysti kiva tietää, onko kärjessä vai loppupäässä ohjaajien ajatuksissa. Viimeksi mainitussa tapauksessa ei kannattaisi ehkä käyttää kovin paljon aikaa hakemuksen virittelyyn huippuunsa. Yleensä kun 5–10 % hakijoista vain saa apurahan. Tässä ”kolme” vinkkiäni aloittelevalle väitöskirjatutkijalle apurahahakuihin: |
Avainsanat: apuraha, tutkimussuunnitelma, ansioluettelo, julkaisuluettelo, aineistonhallintasuunnitelma |
Jäähallilla ja MessukeskuksessaLauantai 2.11.2024 klo 10.34 Väitöskirjatyöhöni liittyvä havainnointi on palauttanut paljon muistoja mieleen. Moni hevosihminen kävi viime viikolla Helsingin jäähallilla Helsinki International Horse Showssa (HIHS), tuttavallisemmin Hississä. Olin siellä minäkin (kiitos hyvästä seurasta asianosaisille). Maailmancupin esteet olivat edelleen isoja (160cm). Hienoja suorituksia tuli nähtyä ja myös mielenkiintoisia varusteita. Markkinatalous kyllä kehittää tarpeita. Toivottavasti hevosen hyvinvointi pysyy kuitenkin siinäkin kärkenä. Olen ensimmäisen kerran ollut paikalla tuossa Suomen (este)ratsastuksen lippulaivakilpailussa talkoolaisen ominaisuudessa ehkä vuonna 1990 Messukeskuksessa. Tuonnehan HIHS palaa uudella ajankohdalla keväällä 2026. Kai se on mentävä sinne taas fiilistelemään. |
Avainsanat: väitöskirja, HIHS, maatalous-metsätieteellinen tdk, Sampsa, vuorovaikutus |