Olen vihdoin liittynyt siihen yhä kasvavaan joukkoon ratsastuksen harrastajia, joilla on turvaliivi. Ainakin komerossa. Ei vaisinkaan, minä olen ajatellut opetella sen käyttöön ihan arkisessa ratsastuksessa.

Koska olen kova pohtimaan asioita, vertailemaan, tutkimaan, metsästämään laadun ohella myös hintaa, ei turvaliivin hankintakaan ollut ihan yksinkertainen asia.

Lapsilla turvaliivi näyttää olevan nykyisin melkein must, kun ratsastustunteja katsoo. Heillä se useimmiten on jonkinlainen palaliivi. Osittain lienee kyse hinnastakin, lasten kasvaessa nopeasti ulos liivistä (jos sitä ei pysty säätämään).

Minulla oli tietysti vanhat luulot (pala)liivien epämukavuudesta. Lähdin kuitenkin paukkuliiviosastoa kohti.

Vaikken sitä silloin tiennytkään, alkusysäys tähän turvallisuushankintaan lienee ollut eräs viime vuoden havainnointitilanne. Tarkkailemani ratsastaja putosi esteen jälkeen hevosen selästä. Näin (keskihintaisen) turvaliivin paukahtavan kaasupatruunalla suojaavaksi panssariksi ratsastajan keskikehon ympärille, ennen kuin hän osui maahan.

Ratsastaja menetti vajaat kolme kymppiä, jonka uusi kaasupatruuna maksaa. Samalla hän selvisi ilman suurempia ruhjeita ja vammoja putoamisestaan, vaikkei enää ihan nuori ollutkaan. Valmennus jatkui vielä hetken, sekä hevonen että ihminen selvisivät ilmeisesti myös henkisittä vaurioitta.

Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että paukkuliivi toimii siten, että kun ratsastaja ja ratsu erkaantuvat toisistaan ilmalennon myötä, kaasupanos täyttää hiilidioksidilla turvaliivin onkalot alle sekunnissa. Ratsastaja on siis satulaan noustuaan kiinnittänyt itsensä liivissä olevalla kaasupanoksen laukaisinmekanismista lähtevällä remmillä systeemiin kuuluvaan hihnaan, joka on aiemmin laitettu kiinni satulaan.

Nämä paukkuliiveiksi kutsutut turvaliivit ovat ehkä tutumpia moottoripyöräilystä tai veneilystä. Nyt niitä näkee este- ja kenttäratsastajilla, niin kisoissa kuin valmennuksissakin. Moniko niitä kotitallilla joka päivä käyttää, sitä en tiedä.

Paukkuliivin käyttöä hankaloittanee lähinnä satulan jalustinkoukkuihin kiinnitettävän hihnan (strap) siirtely, jos käytössä on useampia satuloita ja hevosia päivittäin. Mutta se ongelma on helposti ratkaistu hankkimalla joka satulaan oma hihna. Ratsastuskouluoppilaalla hihnan asettelu taas voi olla haastavampaa, jos hevosen saa lennosta edelliseltä tunnilta.

PS. Ei ole yhteistyötä ratsastustarvikeliikkeiden kanssa, siksi laitoin riittävän monta linkkiä eri firmoihin, ettei kukaan epäilisi 😉