Ensimmäisenä maisteritutkintovuonnani matkustin Jyväskylään useana päivänä viikossa lähiopintoihin. Sitten tuli korona, joka pakotti yliopiston hyväksymään etäopinnot. Kevensi toista yliopistovuottani kummasti, kun parin tunnin matkustaminen suuntaansa jäi pois.

Kirjoittaminenhan on Jyväskylän yliopistossa kirjallisuuden oppiaineen alla oleva kokonaisuus, josta voi tehdä syventävät opinnot ja gradun (eli maisterintutkielman). Lisäksi voi jatkaa väitöskirjan tekemiseen eli ryhtyä jatko-opiskelijaksi eli väitöskirjatutkijaksi.

Jo heti ensimmäisessä tapaamisessa tulevan graduohjaajani kanssa aloin hahmotella maisterintutkielmani aihetta. Tuo nopea startti olikin tarpeen, koska päätin edetä pidemmän kaavan kautta ja kerätä itse aineistoani havainnoimalla (pääasiassa samoja hevosia vuoden ajan).

Sain toisen opiskeluvuoden aikana tutkielmani tehtyä ja viimeisteltyä siten, että otin paperit pois yliopistosta vapun aattona. Se oli viimeinen päivä, jolloin tutkinnon piti olla valmis, jotta pystyisi samana keväänä hakemaan tohtorikoulutusohjelmaan.

Maisterintutkielmani otsikoksi tuli lopulta Uskottava hevoshahmo romaanissa.

Kevättalvella olin suorittanut vielä joitain yrittäjyysopintoja, pohtiessani kirjoittamiseen liittyvää yrittäjyyttä. Mietin nimittäin taas ankarasti:

Graduohjaajani keksi ajoissa väitöskirjalleni ohjaajat, jotka tuntevat ratsastustakin. Ohjaajien löytäminenhän on edellytys sille, että voi edes hakea tohtorikoulutusohjelmaan nykyisin. Niinpä aloin vääntää tulevan väitöskirjani tutkimussuunnitelmaa hakemuksen liitteeksi.

Sitten kesäkuussa tuli päätös valinnasta Jyväskylän yliopiston Humanistis-yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen tohtoriohjelmaan. Sinne valitaan yleensä kirjoittamiseen suuntautuvia 0–2 henkilöä kerrallaan. Haku on auki kaksi kertaa vuodessa.

Valinnan jälkeen opinto-oikeus oli elokuun alusta lähtien. Paitsi että yliopisto oli vielä ikään kuin tyhjäkäynnillä ja opiskelun pystyi aloittamaan oikeasti joskus syys-lokakuussa.

Tulikin tehtyä muutaman aloite yliopistolle tuorein mielin aikuisena yliopistoelämään sukellettuani. Eikä millään pahalla.

Väitöskirjatutkijan rahoituksesta kerron myöhemmissä postauksissani.