Eduskunta käsitteli toissa viikolla valtioneuvoston laatimaa arktisten alueiden strategiaa pääministerin ilmoituksen pohjalta. Strategian tai eduskuntakeskustelun näkyvyys mediassa ei ollut järin suuri.

Siltä ainakin näytti jonkin aikaa, kunnes Greenpeace-aktivisti Saarelan tutkintavankeus ja merirosvoussyytökset Venäjällä sekä valtion omistajaohjauksesta vastanneen kehitysministeri Heidi Hautalan eroon johtaneet tapahtumat käänsivät katseet lööppiuutisoinnin kautta Suomen arktisiin linjauksiin.

Menemättä edellä mainittuihin tapahtumiin sen tarkemmin, on mielestäni tärkeää, että Suomen arktisen politiikan tavoitteet ja voimavarat määritellään sekä osoitetaan selkeästi. Yhtä olennaista on, että politiikan toimeenpanoa seurataan johdonmukaisesti. Eduskunnan on tarpeen päästä keskustelemaan myös valtion omistajaohjauksesta kokonaisuudessaan.

Julkisen arktisen keskustelun ydin kuuluu, voiko Suomi harjoittaa liiketoimintaa luonnon kannalta herkillä alueilla. Suomen arktisessa strategiassa painottuvat kieltämättä arktiselta alueelta saatavat taloushyödyt. Alueen taloudellisen kiinnostavuuden kasvu on ymmärrettävää, sillä noin neljännes maailman hyödyntämättömistä öljy- ja kaasuvarannoista sijaitsee pohjoisten merien pohjassa.

Suomen kannalta pohjoisen taloudelliset mahdollisuudet liittyvät ennen kaikkea metsiin, kaivoksiin, energiaan ja matkailuun.

Suomessa rakennetaan huipputeknologisia arktisten olojen jäänmurtajia ja offshore -erikoisaluksia. Maailman noin sadasta jäänmurtajasta 60 on rakennettu Suomessa. Tätä osaamista ei saa päästää rapautumaan. Tiedämme, kuinka kallista on alkaa rakentamaan alusta alkaen korkean teknologian tietotaitopääomaa, jos siitä kerran vapaaehtoisesti luovutaan. Jäänmurtajat ovat paitsi elinkeinopoliittinen mahdollisuus, myös huoltovarmuutemme kannalta oleellinen teollisuuden tuote.

Taloudellinen arktisen strategian tarkastelu on kuitenkin vain yksi näkökulma. Tai oikeastaan se on näkökulma, joka tuo mukanaan myös vastuun, vakauden ja turvallisuuden arktisen politiikan keskiöön.

Keskustan omat arktiset linjaukset lähtevät liikkeelle siitä, että otamme huomioon erityisesti alueella asuvan väestön. Pidämme myös tärkeänä, että uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntäminen ei vahingoita pohjoista. Suomen on profiloiduttava arktisella alueella ennen kaikkea hyvien naapurisuhteiden ja vakauden rakentajana.

Arktisen strategian arvoa olisi lisännyt, jos siihen olisi sisällytetty selvempiä prioriteetteja ja resurssien kohdennuksia. Strategiasta ei esimerkiksi käy ilmi, onko yhteys Suomesta Jäämeren ympärivuotiseen sulasatamaan arvioitu prioriteeteissamme kuinka korkeaksi ja millä aikataululla toteutettavaksi.

Jatkossa tarvitsemme selkeät kärkihankkeet ja suunnitelmat niiden toteuttamiseksi. Toivon, että hallitus pääsee viimeinkin – vaikka sitten arktisen strategian kautta – kiinni alueiden tasapainoiseen kehittämiseen keskittävän yhteiskuntapolitiikan sijaan.